En ymmärä kyllä tuota Reiman korosta inttämistä.  Oleellista on vain se, että varmistutaan metsän kunnollisesta uudistumisesta.  Jos se onnistuu helposti, niin hyvä on.  Jos on hankalampaa, niin sitten panostetaan siihen uudistamiseen ennemmän rahaa.  Pääasoa pn, että metsä uudistuu kunnolla.  Ei siis syödä pääomaa.

Kokemuksesta tiedän, että meidän metsät uudistuvat luontaisesti hitaasti ja havupuita syntyy aika harvaan.  Siis ainoa järkevä tapa on keinollinen uudistus.

Poikkeuksiakin on.  Juuri nyt moto tekee maisemasyistä poimintahakkuuta sekametsäkuviolle, joka harvennettiin reilusti 17 vuotta sitten.   Kuviolle on noussut kohtuullinen  kuusitaimikko, joka säästetään.  Samoin säästetään varttuneita mäntyjä, jotka poistetaan seuraavassa hakkuussa.  Lopputulos sen jälkeen on kuusikko, jota sitten harvennetaan.  Jälkipolvet sitten päättävät mitä sille kuusikolle tehdään.  Sehän ei uudistu kunnolla luontaisesti ainakaan meillä.

Taloudellisesti  tuo poimintahakkuu ei ole ainakaan uudistushakkuuta kannatavampaa hakkuuvaiheessakaan, koska nyt jää pystyyn vanhoja puita, joiden arvokasvu on alhainen ja hakkuutuloa saisimme uudistushakkusta parempien puunhintojen vuoksi väintään 2000 euroa/ha enemmän .   Tällä uudistaisimme sen kuvion.  Uudistetun täystiheän kuusikon keskikasvu olisi selvästi suurempaa jatkossa kuin tuon poimintakuvion keskikasvu.  Tässä hakkuu johtuukin siis maisemasyistä.

RR: ”Gla: ”Eli päättävät ensin, mikä on paras ja sitten etsivät tätä mielipidettä tukevat perusteet.””

En tunnusta. Kun pidän tietyissä menetelmissä onnistumisen todennäköisyyttä liian epätodennäköisenä, olen ensin etsinyt perusteet ja vasta sitten todennut vaihtoehtoisen menetelmän paremmaksi. Se on mielestäni eri asia kuin ajaa menetelmää vaihtoehtoisilla faktoilla sitä perustellen.