Kyllä se jk jossain tapauksessa voi olla jopa kannattava suhteessa tasaikäiseen kasvatukseen samalla paikalla.  Semmonen käsitys on , että ei läheskään niin kannattava ja toimiva kuin jotkut mainostaa. Vertailuissa tasaikäiseen useimmiten  näillä jk:n markkinoijilla unohtuu menetelmän muutama kannattavuutta selvästi laskeva asia .

Gla: ”Eli päättävät ensin, mikä on paras ja sitten etsivät tätä mielipidettä tukevat perusteet.”

Niinpä – ketkä näin mahtavat toimia?

Jos uudistamisinvestointia ei saa vaadittavalla korolla koskaan takaisin, eli investointi tuottaa tappiota, niin mitä vaihtoehtoja jää? On aivan selvää, että luontaiset menetelmät ovat taloudellisempia jo ennen tätä rajakorkoa.

Toinen hyvin oleellinen seikka on se, että puun suhteellinen arvokasvu muuttuu oleellisesti puun koon kasvaessa. Siksi järjestelmälliset alaharvennukset ovat olleet taloudellisesti täysin älyttömiä.

Olin juuri tekemässä taimikonhoitoa kohteessa, jonka vieressä on ensiharvennusta hyvin pian lähestyvä 10 ha:n kuvio. Kuvio on istutettu männylle (edellisen omistajan toimesta) hieman liiankin rehevälle maapohjalle. Kuvion rajalla on järeää kuusikkoa. Vaikka olen taimikonhoidon tehnyt kuviolle suhteellisen myöhään, altaraivaus joudutaan tekemää ennen ensiharvennusta, koska koivunraippaa ja kusentaimia on alla hyvin runsaasti.

Vaikka kasvatan männiköitäni pääsääntöisesti jaksollisesti, niin tästä se ilman muuta lähtee jo seuraavankin puusukupolven kasvattaminen. Järjen käyttö olisi suotavaa altaraivauksissa. Eihän sitä alikasvustoa ole, jos se altaraivataan steriiliksi.

”On aivan selvää, että luontaiset menetelmät ovat taloudellisempia jo ennen tätä rajakorkoa.”

Ei todellakaan ole.

Jos näin ei olisi, se tarkoittaisi, että luontaisesti ei voi syntyä talousmetsää eikä esim. puun koolla ole vaikutusta suhteelliseen arvokasvuun jne. Eihän koko pohjoista metsävyöhykettä edes olisi, jos näin olisi. Minullakin (todella rajulla avohakkajalla, aikanaan vallinneiden taloudellisten olosuhteiden, metsäverotuksen siirtymäkausi jne. vuoksi ja jossa luonnon kunnioittaminen oli, valitettavasti, mitätön sivuseikka) tässä vaiheessa kaikki järeimmät metsät ovat luontaisesti syntyneitä. Metsätalouskin on kulloinkin vallitsevien mahdollisuuksien taidetta.

Syyllistyt nyt Gla itse juuri siihen, mistä edellä syytät muita. Itse pyrin (paino sanalla pyrin) katselemaan vallitsevia mahdollisuuksia, ennakkoasenteitta, sellaisina kuin ne näyttävät olevan. Ja toisaalta, ”kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.” Varmat oikeat vastaukset pakenevat hämärän peittoon.

Gla: ”Eli päättävät ensin, mikä on paras ja sitten etsivät tätä mielipidettä tukevat perusteet.”