Jonkinlainen käsitys on mitä omt-pohjan uudistaminen vaatii ja mitä se tuottaa jos ei tule isompia muuttujia matkaan. Ja luonto tuo aina muuttujia matkaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Onko sinulla paljonkin omakohtaista kokemusta tämän väitteen tueksi?

”OMT-pohjalla kuusentaimikon synnyttäminen alikasvoksena on yleensä suhteellisen helppoa, jos ylempi puustokerros on sopiva siten, että valoa on saatavissa sopivasti, muttei liikaa”.

Näin omakohtaisten kokemusten pohjalta sanoisin että teoriassa se näin on mutta käytännön toteutus ei olekaan niin helppoa.

Professoriksi professorin paikalle ei aina tarvita kovia pätevyyksiä. Riittää, kun löytyy jokurahoittaja, joka kustantaa professuurin Yläopistoon ja takaa, että kulut maksetaan esim viisi vuotta tms.

Tuolla menetelmällä Yläopisto saa ilmaisen ”työntekijän”, jolla on ”omat mielipiteensä”, joilla ei ole välttämättä minkäänlaista tukea työnantajan suunnalta. Hän saattaa järjestellä muka tutkimuksia, joissa käyttää hyväkseen sopivia oppilaitaan, jotka sopeasti uskovat kaiken, mitä Proffa sanoo.

Aina silloin tällöin ilmestyy noita Apostoleita, jotka rahoittajaansa tukeakseen kiertävät maata saarnaamassa ”oppiaan”. Meilläkin on noita aina silloin / tällöin käynyt ja usein isossa kuulijakunnassa on joku, johon se uppoaa.

Tosin silloin, kun yleisönä on ammattilaisia, tilaisuuden jälkeen ilmenee vain vitseja ja nauramista ihan vakavalla naamalla esitetyistä mietteistä. Nuorissa opiskelijoissa on kyllä hedelmällinen maaperä tuollaisille Huuhaa- jutuille. Siinä onkin keksittävä raflaava tyrmäys tunnetun luennoitsijan väitteille.

Puukin lista on kattava, vielä voisi lisätä että juurikääpää ei saisi olla valmiina metsikössä. Tämä sääntö yksistään poistaa suuren osan eteläisen Suomen kuusikoista jk-kasvatuksen piiristä.

Saako kysyä kuka professori puolsi jk-kasvatusta? Metsäalan professoreista osa huomioi maaperän päästöt, osa ei. Ne ovat tärkeä osa laskelmaa.

Lehtikatsausta. Matkalta tultua postilaatikkoon oli kolahtanut kerralla monta lehteä…

Metsään-lehti 2/2018. Metsäkeskuksen Markku Remes kertoo, että ”jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisrakenteisen metsän tuotoksen taloudellista vertailua ei ole edelleenkään voitu tehdä yksiselitteisen luotettavasti pitkälle aikavälille”. Hän jatkaa: jatkuvan kasvatuksen hakkuille on kysyntää, koska osa metsänomistajista karsastaa avohakkuita. Tänä vuonna jk-hakkuiden määrä on noussut jo 4 prosenttiin kaikista hakkuista. Määrää tosin lisäsivät viime talven lumituhoalueiden hakkuut, jotka tehtiin usein poiminta- tai pienaukkohakkuina.

Samaisessa lehdessä Hoitokoulu-osiossa Annikka Selander kertoo, miten metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat optimaalisen metsänkasvatusmenetelmän valintaan. ”Monitavoitteisessa metsänhoidosssa ovat mukana ulkoilu ja virkistys, luonnon monimuotoisuus, maisema, metsästys, marjastus ja sienestys.”

Kattava lista, johon lisäisin vielä vesiensuojelun ja ilmastotavoitteet eli hiilen sidonnan puustoon. Metsään.fi-palvelussa voi kertoa omat metsänomistamisen tavoitteensa.

Metsälehti 19/2018.

Luken Antti Asikainen: ”mikäli uudistuminen ei lähde onnistumaan parin yläharvennuksen jälkeen, voidaan metsä uudistaa perinteisillä tasaikäisen metsän hakkuu- ja uudistamismenetelmillä”.

Timo Pukkala: ”Joissain ruotsalaisissa ja norjalaisissa tutkimuksissa puuston määrä on jatkuvan kasvatuksen koealoilla ollut hyvin alhainen. … Ne toimijat, jotka nyt tekevät Suomessa jatkuvaa kasvatusta, pitävät puuston määrän kolminkertaisena noihin tutkimuksiin verrattuna. Tilavuuskasvukin on silloin paljon suurempi. … Hakkuussa ei tähdätä tietynlaiseen läpimittajakaumaan vaan hyvään hakkuutuloon, tuottavaan metsään ja peitteisyyden säilymiseen. … Periaatteessa pitäisi verrata optimoitua tasaikäismetsätaloutta optimoituun jatkuvaan kasvatukseen kiertoajan mittaisena aikana.”

Kestää jonkun aikaa, ennen kuin meillä on yhtä paljon kokemuksia optimoidusta jk:sta kuin meillä on optimoidusta tasaikäismetsästä. Jälkimmäisenkin osalta menetelmät ovat kehittyneet huimasti 1960-luvulta.

Vähän hatarasti muistelen, että ainakin turvemaiden hiilipäästöistä päätehakkuun jälkeen on tehty aika paljonkin tutkimuksia.  Ei ole ”yhtä totuutta” siinäkään olemassa . Pääosin ne tutkimukset on osoittaneet, että päästöt ei ole yl. niin suuria kuin jotkut on mielellään joskus kertoneet julkisuuteen. Päästöjen määrä riippuu mm. kasvupaikasta, turpeen paksuudesta ja maanmuokkauksen laajuudestakin.   N. 2/3 -osa metsän hiilivarastosta on maaperässä, 1/3-osa puustossa . Ei sitä hiiltä tule pelkästään lahoavista hakkuutähteistä.

Kantojen nostaminen hidastaa seuraavan puusukupolven puun kasvua pitkällä aikavälillä. Esim. savikoille se ei sovi ollenkaan. Asiasta löytyy lisätietoa, jos joku haluaa perehtyä asiaan ; joltain ostajan edustajalta kysyttäessä ei saa ihan  oikeaa kuvaa tietenkään.