Puukille tuohon edelliseen kyseisiä tutkimuksia lukematta, että olisiko näissä jk:n parempaa kasvua esittävissä tutkimuksissa kyse samoista ilmiöistä kuin sademetsän maatalouskulttuureissa, sekametsäisyyden positiivisessa vaikutuksessa ja Hiihtoniilon viimeaikaisissa kuvissa?

Mitä näihin alikasvostaimiin tulee, niin olennaista kai on se, että se ensimmäinen 40 vuotta ei ole tavallaan maksanut mitään, jos nyt oletetaan, että pienen taimen kasvuunsa tarvitsema valo ei ole keneltäkään pois ja että veden ja ravinteiden kulutus on todennäköisesti ollut aika pientä, kun ei kasvuakaan ole ollut.

Sitäpaitsi jos oletetaan, että kasvu 0,1->1,3 m kestää 42 vuotta, niin taimen vuotuinen pituuskasvu on 2,85 cm / vuosi. Siinä kasvatetaan jo aikamoista sateenvarjokuusta noilla mitoilla. Ylempien latvuskerroksen hoidossa ja puulajisuhteissa on jo jotain vikaa, jos alikasvoskuusta ei saada kasvamaan esimerkiksi 7-12 cm/vuosi tuon kokoisena (tai alikasvoskoivua 30 cm/vuosi).

Mitä rehevämpi kohde sitä lyhyempi kiertoaika jaksollisessa. Mutta voihan siinä heinääkin kasvattaa, vattua ja vesakkoa. Ihan mihin pyrkii.

Timppa: Ei meitä huijaa kukaan?

No, anteeksi väärä ilmaus. Meitä kyllä yritetään huijata, koko ajan ja monesta eri suunnasta. Jos joku ei usko tähän, on joko sokea, kuuro tai muuten vaan tavallista onnellisempi.

Menninkäiselle: Tottakai rehevällä kohteella on lyhyempi kiertoaika, mutta et kai sinäkään sitä kiistä, että myös hoitokulut ovat tällaisella kohteella aluksi suuremmat kuin vaikka CT-männikössä.

OMT-pohjalla kuusentaimikon synnyttäminen alikasvoksena on yleensä suhteellisen helppoa, jos ylempi puustokerros on sopiva siten, että valoa on saatavissa sopivasti, muttei liikaa. Tällöin tulee suhteessa enemmän luonnontaimia ja vähemmän heinää kuin aukkovaihtoehdossa. Jos kohteen hakkaa aukoksi ja rapsuttelee maanpinnan kaivurilla, lopputuloksena on sitten se rehevä aukko, josta Metsälehteä lukeva tosimies käy tekemässä heinäyksen 3 kertaa ja raivauksen ainakin 2 kertaa.

Pelkkään kuusikkoon alikasvoksen saaminen ei ole helppoa, jos alikasvosta ei ole ennestään ja jolloin maaperä ei ole taimettumiskunnossa. Suojuspuuhakkuita on tehty aikoinaan melko paljon ja mm. niistä on opittu mitä alikasvoskuusikon kasvatus vaatii.

Metsänkasvatuksen kulut on nousseet huimasti suhteessa kantohintojen kehitykseen. Se on muuttanut kannattavuuttakin. Mutta muitakin keinoja laskea kustannuksia on kuin päätyä jk:n ”uudistaminen ei maksa mitään eikä taimikonhoitoa tarvita” -hokemaan, joka on lähinnä yltiöpositiivinen ajatelma.      Esmes harvaan istutus ja vähemmän maanpintaa rikkova muokkaus laskee uudistuskuluja ja taimikonhoitokuluja. Tai luontaisen uudistaminen käyttäminen siellä missä se onnistuu joko viljelyn lisänä tai kokonaan, jos kasvupaikka sen sallii , jne… Kasvupaikat ja puiden kasvunopeus ym. on erilaisia joten samat ”opit” ei tietenkään sovi joka paikkaan.

Nykyhinnoilla meillä uudidtuskulut+taimikonhoito jäävät alle 10% myyntituloista.  Mielestäni ei paha, kun ottaa huomioon uudistushakkuiden korkeat hinnat.  Siis rahaa jääkin vielä uudistushakkaajalle verrattuna jatkuvaan kasvatukseen.

Tietysti huonosti kasvavien metsien alueella tilanna on toinen.

Ei se siemenpuuasento aina varmista uudistusta.  Ei aina edes äestys ja kylvöyhdistelmä.  Meillä se varmistetaan yleensä kuusia istuttamalla.