antinpoika: ”Te vaan vetelette hatusta kaikenlaisia lukemia ja tuotte oman mielikuvituksen tuomia juttuja totena tänne ketjuun. Asia lienee niin että tähän mennessä ei sellaista tutkimusta ole 0lemassakaan joka osoittaisi jaksollisen kasvatuksen kiistatta jatkuvaa paremmaksi.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin antinpoika puolestaan perustaa omat väitteensä.

Ei kaikilla jk-alueilla tarvitse noudattaa samaa sapluunaa, eli harventamista joka kerta 10-12 pohjapinta-alaan. Hakkuun intensiteetti tulisi riippua tavoitteesta: taimien syntyminen, puiden järeyttäminen, maiseman säästäminen,riistakannan kasvattaminen, vesiensuojelu tms muu ekosysteemipalvelu. Metsälehdessä uutisoitiin kuitenkin äskettäin Luken tutkimus, jossa kerrottiin että jk-metsä ei yllä yhtä suureen puuntuotokseen ja hiilinieluun kuin jaksollinen metsä. Tämä on vakava näkökohta, kun tiedetään että tulevissa hakkuutasoissa on varaa nousta vain metsien kasvun kiihtymisen tahdissa.

Ei kaikilla jk-alueilla tarvitse noudattaa samaa sapluunaa, eli harventamista joka kerta 10-12 pohjapinta-alaan. Hakkuun intensiteetti tulisi riippua tavoitteesta

Olen samaa mieltä. Tavoitteista riippuu. Mutta jos on kyse metsätaloudesta sen varsinaisessa merkityksessä , niin uusien taimien tulemisen aikaansaamiseksi  ja myös riittävän hakkuukertymän saamiseksi PPA pitää laskea alle entisen metsälain aikaisen harvennusten lakirajan. Kannattavuusvertailussa voitaisiin tietysti arvottaa muitakin arvoja kuin taloudellista tulosta, kuten käytännössä usein tehdäänkin. Mutta silloin on kyse vähän eri asiasta kuin tavanom. metsätalouden kannattavuusvertailusta.

Sopivimmat kohteet jk:lle kangasmailla on syntyneet yleensä tasaikäiskasvatuksen seurauksena maanmuokkauksen tuoman taimiaineksen ansiosta tai sitten luonnostaan erirakenteiset turvemaat.

Tuossa kommentissani tosiaan otin näkökulmaksi metsätalouden, koska sen vaikutuksethan tiettyä porukka närästää. Ne, jotka jo nyt haluavat säästää maisemaa ja virkistysarvoja, käsittelevät metsää muilla tavoin eli heidän toimintaansa ei jaksolliseen kohdistuva kritiikki kohdistu. Ylivoimaisesti suurin osa metsistä hoidetaan jaksollisen menetelmän periaatteilla, joten siihen huomio kannattaa kohdistaa. Ja jotta esitetyllä vaihtoehdolla eli esim. avohakkuukiellolla olisi jatkuvuutta, pitää hakkuissa pyrkiä luomaan edellytykset uusien taimien syntymiselle. Muuten harrastetaan näivettyvää metsätaloutta, joka päättyy järeitä jaksollisen menetelmän toimenpiteitä vaativaan epätaloudelliseen tilanteeseen ja jossa on pelkkiä häviäjiä.

Jatkuvapeitteinen metsä kasvaa huonosti jos se tehdään huonosti, tästä hyvänä esimerkkinä nämä kuivat kuusikot. Mielestäni tällaisiin kohteisiin jk-hakkuu perustuu kokonaan muihin kuin taloudellisiin perusteisiin ja näistä on hyvä kysyä suoraan metsänomistajalta. Tyypillisin kohde ei suinkaan ole vanha kuusikko vaan varttunut tuoreen kankaan sekametsä jossa on riittävästi poistettavaa tukkia ja erityisesti kuitupuuta varttumassa koska hakatessa täytyy nähdä millainen metsä on seuraavassa hakkuussa ja tehdä sen eteen töitä että tulos on silloin vieläkin parempi. Tämä 10-12 ppa.n väittämä ei pidä suinkaan paikkaansa, ainoastaan silloin kun halutaan uudistumista tapahtuvan silloin se on suraan vaihtoehto avohakkuulle. Riippuu tietysti tapauksesta mutta jossain 16-18 välillä se on useassa tapauksessa ja runkojen määrä on suhteessa suurempi koska alikasvosta ei hakata-ainoastaan tihentymät, ideahan on myydä arvokasta tukkia ja on vahingollista poistaa kuitupuuta liikaa koska sen hinta moninkertaistuu suhteellisen lyhyessä ajassa. Väittämä siitä että jk-hakkuut tuottavat huonolaatuisia metsiä on huuhaata, kaikissa tapauksissa hakkuu menee jäävän puuston laatua ajatellen eli hakkuun jälkeen metsän puunlaatu on parempi kuin ennen hakkuuta. Menetelmä ei tee korjuuvaurioita vaan ne tekee huolimaton motokuski.