Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1,851 - 1,860 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • husse

    antinpoika: Kemeraa eivät saa yhtiöt. Yksityinen mo saa korotetut Kemera-tuet n. 400€/ha pienpuun korjuuseen, kun kasvatusmetsän käsittelee harsintahakkuulla. Jäävä puusto on läpimitaltaan pientä, varttunut kasvatusmetsä muuttuu nuoreksi kasvatusmetsäksi! Miten muuten touhu olisi kannattavaa? Jobbarien onneksi valtio rahoittaa tätä Kemeran muodossa.

    Sitten myrsky kaataa jäljelle jääneet mutkaiset männyt ja hieskoivut, katsotaan vajaatuottoiseksi ja nostetaan vakuutusyhtiöltä rahat.

    En minäkään arvostelemaan kenenkään toimintaa, kyllähän sitä valtiolta ja vakuutusyhtiöiltä voi ottaa saatavansa pois. Itse vain olisin harsinnan sijaan avohakkuun ja kunnollisen uudistamisen kannalla ja ilman kikkailuja. Arvostan sellaisia jotka laittavat uuden ja kunnollisen metsän aluilleen

    antinpoika

    Yhdelläkin yläharvannuksella ja millä tahansa harvennuksella voidaan metsä pilata väärin tehtynä, näin se on. Näitä vanhoja hieskoivikoita ja haavikoita oli runsaasti vielä 80-luvulla, eihän niiden historiaa aina tiennyt mutta todennäköistä oli että tukkipuusto oli kerätty joko tarvepuuksi vuosi kerrallaan tai muuten. Eihän niissä mitään jatkuvan kasvatuksen ajatusta ole ollut tai ei ainakaan niin kuin se nykyisin ohjattuna ja kuskit koulutettuna tehdään. Niistä on viety paras ja vesakko on jäänyt, yhtä hyvin ne voi käsittää avohakkuuksi. Ja kuten sanoit, jatkuvalla kasvatuksella ja avohakkuu kiellolla ei ole mitään tekemistä keskenään, ne on todellakin eri asioita.

    antinpoika

    Pakkohakkuita eli velvoitehakkuita suoritettiin vuosina 42-47, ne on tehty harsintahakkuina siihen aikaan ja tiloille on määritelty mitä puuta toimitat.                  Nämä vanhat koivikot tai muuten jätemetsät selittyvät varmaankin sillä. Metsänhoito ja valvonta on tullut sitten myöhemmin kunhan itäiseen suuntaan on vekseli saatu maksettua.

    kuusessa ollaan

    Kyllä, itse korjailen tilusten puustoa osaltaan noiden velvoitehakkuiden jäljiltä, myös torpparijaon aikaisia on vielä sotkemassa asioita. Kitukasvuista kuusta piisaa…joka on syntynyt noiden hakkuiden jäljiltä. Siinä sitä on todellista haastetta, joka on edessä myös JK: jäljiltä väärissä kohteissa.

    Reima Ranta

    Onko husselle jäänyt hampaankoloon tappio tarjouskilpailussa, vai mistä kumpuaa noin rikas mielikuvitus jobbaritarinaan. Vielä kun pystyisit kertomaan kuinka ihan aikuisten oikeasti tällainen jobbaritarina olisi taloudellisestikin jotenkin kannattavasti selitettävissä, niin tarinalla olisi jotakin todellisuuspohjaa. Odotan mielenkiinnolla laskelmaasi siitä, kuinka tällainen rahantekokone nykymarkkinoilla toimii.

    Reima Ranta

    Peitteistä metsänkasvatusta on ymmärrettävä myös siitä syystä, että pienen perintömetsän avohakkaaminen voi olla iso henkinen kynnys.  Suhteellisen pieniähän metsänomistukset meillä ovat ja usein perittyjä.

    Omalta kohdaltanikin muistan hyvin, kuinka vaikea oli päättää pienen, perintönä saamaani, metsän avohakkuusta. Jopa käynti ko. palstalla oli pitkään jotenkin raskasta. Ei toki enää, kun taimikot ovat varttuneet.

    Ostometsissä avohakuupäätös sitä vastoin ei ole aiheuttanut minkäänlaisia tunnontuskia.

    Puuki

    Pakkohakkuiden vaikutuksia on varmasti vieläkin näkyvissä. Silloin määrättiin puiden hinnat ja  – määrät, jotka kunkin mo:n  palstalta piti hakata ja jälkihoitotavat oli toisarvoisia tekijöitä.

    Tuon perintömetsän peitteisenä säilyttämisen tarpeen ymmärtää hyvin omasta kokemuksestakin. Silloin muut arvot on merkittävämpiä kuin vain pelkkä taloudellinen tuotto.  Jonkin jo lapsuudesta tutun metsikön näkisi miellellään aina samanlaisena vaikka se ei entisellään koskaan pysykään .  Harsiminen pilaa pahimmillaan tuollaisen kohteen tunnearvoa vähintään yhtä paljon kuin pienehkö avohakkuu.

     

    Tolopainen

    Suomen talous on itseasiassa aivan kuralla ja kestämättömässä tilassa. Työllisyysasteen on asteittain noustava yli 80% jos nykyinen hyvinvointiyhteiskunta aiotaan säilyttää. Joka ainut kalikka joka metsästä irtoaa tarvitaan. On aivan turha kuvitella että näin pohjoisessa maassa, jossa on valtava väestö kun huomioidaan sijainti olisi varaa heittää kapuloita rattaisiin.

    Metsuri motokuski

    En tiedä kuinka moni on vaeltanut UK-puistossa mutta itse olen siellä viettänyt aika paljon aikaa. Puistossahan ei tehdä varsinaisia metsänhoitotöitä vaan metsä uusiutuu luonnollisesti kuten myrskyjen ja palojen jälkeen. Siellä on paljon ns pienaukkoja jossa myrsky on pyyhkinyt jonkinmoisia alueita nurin. Uusi puusukupolvi on sitten ottanut tehokkaasti vapautuva tila käyttöön. Kun olen katsellut noiden pienaukkojen taimettumista on taimettuminen ollut aika kattavaa mutta ongelma on siinä että kaikki nuoret taimet ovat hirvien syömiä. Minkäälaista uusitumista ei tule kun hirvet syövä taimet sitä mukaan kun niitä ilmaantuu.

    Hirvikanta lienee noilla alueilla noin yhden pintaan / 1000 ha joten kanta ei ole mitenkään suuren suuri. Itse olen tullut siihen tulokseen että jk- metsät eivät säily tuhoilta yhtään sen paremmin kuin jaksolliset metsät. Päin vastoin.

    A.Jalkanen

    Hyviä havaintoja Mm:ltä. Näinhän se varmaan on, että varjossa kasvaneet taimet maistuvat hirville. Pohjoisessa poro syö lehtipuut ja hirvi männyt. Aika uskomaton juttu, että UK-puistossakin.

    Tänään Teemalla vähän ennen klo 23 ohjelma tehometsätaloudesta vuodelta 1995.

Esillä 10 vastausta, 1,851 - 1,860 (kaikkiaan 2,034)