Metsänomistajien ja metsästäjien kinastelu on joutavaa eikä johda mihinkään, kun intressit ovat vastakkaiset kannan suuruudesta.

Kun metsästysoikeus kuuluu maanomistajille, niin heidän tulisi tietysti myös päättää metsästyksestä. Vain kannan minimimäärä voisi olla nykyisen kaltaisessa päätöksenteossa.

Ongelmia voitaisiin ratkoa, jos metsänomistajat olisivat edes jossain määrin yksimielisiä ja omaisivat oman, vain metsänomistajan asioita ajavan, demokraattisesti toimivan oman etujärjestön. Nykyinen sekasotku, johon on sotkeutunut mitä kummallisimpiä intressejä, ei johda mihinkään.

Tuosta Antinpojan teoriasta, että avohakkuu vaikuttaisi vasaprosenttiin.  Saattaa ehkä vaikuttaakin, mutta aika epätasaisesti.  Luken sivujen mukaan suurimmat kaksoisvasaprosentit ovat Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.  Suuria prosentteja esiintyy myös Länsi-Suomessa ja Suomenselän alueella.  Jos avohakkuut olisivat yksin vaikuttava tekijä, niin tihyden pitäisi olla koko Eteläisessä Suomessa liki vakio.  Oman porukan aslueella tuntuisi kaksoisvasojen osuus vähentyneen.  Saattaa johtua kannan nuorenemisesta.

Olisiko meillä sama hirvikanta, jos niitä harsintahakkuita olisi jatkettu sen sijaan, että 1960-luvun alussa uudistushakkuista tuli valtamenetelmä?  Mielestäni nuoruudessani näkemissäni harsintametsissä olisi ollut koivun ym lehtipuiden vesoja hirvien syödä, kun ne laumoittain purkaantuivat Itärajan takaisten sotatoimialueiden liian suuriksi varttuneista taimikoista 1960- ja 70-luvuilla.

Ainakin meillä tuntuisi, että lehtipuuvesakon kokonaismäärä saattaa olla pienempi harsitakauteen verrattua.  Taimikoista ne perataan eikä sulkeutuneissa kasvatusmetsissä juuri vesakkoa ole.   Päätehakkuumänniköissä jotain löytyy.  Niissä hirvet usein ruokailevatkin, vaikka vieressä olisi mäntyä kasvava taimikko.  Luultavasti aukkojen taimet maistuvat happamilta.   Meillä on siis lukuisia aukkoja, joissa kasvaa mäntyä, mutta hyvin vähän hirvituhoja.  Tietysti tilanne on paljon hankalampi, jos metsät ovat valtaosiltaan kuusikkoa, jonka seassa pieni mäntyytaimikko.  Sen säilyminen on tietysti tuurista kiinni.

Siis ainakin meillä jaksollisen kasvatuksen mäntyvaltaisissa metsissä pärjäämme ihan hyvin hirvien kanssa, kun uudistamme männiköt kylväen.   Männiköiden uudistus jollain jatkuvan kasvatuksen menetelmällä sitä vastoin johtaisi siihen, ettei kasvatuskelpoista männikköä syntyisi hirvien syötyyä ne vähät taimet.

Tuossa edellä Pukkalan esityksestä käy hyvin ilmi se, mitä korko merkitsee metsätaloudessa.  Tälläkin esiintyy koron merkityksen ohittavia jyrkkiäkin kannanottoja, vaikka ei ole mitenkään vaivauduttu perehtymään aiheeseen.

Se menee vielä jakeluun, että kahdesta erikorkoisesta pankkitilistä rahat on taloudellisempaa laitta paremman koron tilille. Siitä mitä se merkitsee metsätaloudessa, ei ole hajuakaan, eikä mitään tarvetta nähdä sitä edes itselle selvittää ja silti näkemys on ehdoton ja varma.

En kerro, koska se ei mahdu tajuntaasi, eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa käsitystäsi. Uskollaan kukin tulkoot autuaaksi.

Etkö todellakaan ole koskaan kuullut, että sijoitetun pääoman tuottoa kuvatessa puhutaan korosta? Pankkitalletuksen tuottoa kuvataan korolla jne. Suhteellinen tuotto on se, mistä olemme kiinnostuneita, eikä metsäsijoittaminen poikkea mitenkään tässä suhteessa.

Olihan tuolla videolla esitelty laskureitakin, joilla voi laskea kannattavuutta. Laskurit voi toimia ihan oikeinkin mutta ei ne ota huomioon esimerkiksi tuulituhoherkkyyttä harsitussa kuusikossa.  Jk:n metsä esityksen mukaan kestävämpi tuulituhoja vastaan. Saattaahan se jossain tapauksessa ollakin mutta ei  läheskään aina. Samoin harveikon kasvun elpyminen voi teoriassa olla hyvä mutta onko aina  käytännössä.   Viljellyn metsän jalostushyöty ja muokatun maan antama kasvuetu puuttuu myös kokonaan kannattavuuslaskureiden oletuksista.

Kuva kuusen kasvun elpymisestä oli hyvä. 40 vuotta ei kasvua juuri ollenkaan mutta sitten 90 vuoden ikäisenä jo tukkipuukokoa. Niinhän ne kasvaa puut alikasvoksena hitaasti. Sama tapahtuu jk-metsän alikasvostaimille.   Sopii se jk varmasti ja on kannattavaa, jos metsä on sopivasti valmiiksi erirakenteinen, niin että ei tarvitse odotella ensin 40 vuotta, että taimi kasvaa rinnankorkeudelle ja sitten vartoa sen puun kasvamista ja ylispuuhakkuuta jossain hamassa tulevaisuudessa.

Paras kohde jk:lle oli mielestäni männikkö, jossa oli riittävästi isoja pikkutukkikoon puita jäljellä ylispuuhakkuun jälkeenkin. Mutta siinä tiheydessä uusien mä-taimien tulo ja niiden riittävän hyvä kasvu on yleensä utopiaa.