RR: ”Minä metsänomistajana pyrin huolehtimaan vain omasta taloudestani. Voi olla hankala osoittaa, että kanasantalouden etu olisi sen kanssa jotenkin ristiriidassa. Kuulostaisi eriskummalliselta, että minun toimintani tappio olisi kansantalouden etu ja päinvastoin. Mielestäni ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto on kansantaloudenkin näkökulmasta, että niin alkutuottajat kuin jalostajatkin toimivat taloudellisten lainalaisuuksien mukaisesti.”

Olen samaa mieltä tästä. Ongelmana ei olekaan kannattavuuslaskennan teko, vaan lähtöarvojen määrittely. Siihen tiivistyy koko jk:n ongelma ja siksi ylipäätään metsätaloudessa on vaikea kiistattomasti osoittaa yhtään mitään. Uudistuko metsä vai ei ja paljonko sen hoito todellisuudessa maksaa. Jostain syystä jaksollisen kulut huomioidaan ainakin jk-kirjallisuudessa huomattavasti rehellisemmin kuin jatkuvan kasvatuksen menetelmän kulut.

Vaikka muuta en metsätaloudesta ymmärräkään, tuon tunnistan markkinoinniksi, jossa metsätalouden harjoittajan etu ei ole päällimmäisenä intressinä.

Jk-metsä voi onnistuesssaan tarjota ainakin hetkellisesti korkeita tuottoja, mutta suuremmalla riskillä. Metsän luontaista uudistumista voi joutua jk-kuviolla odottamaan pitempään kuin oli aikomus. Juurikääpäriski ei periaatteessa poikkea tasaikäisen harvennuksista (harvennusväli 15-20 vuotta), paitsi jos harvennuksia tehdään paljon kesäaikana. Jk-systeemiä aloitettaessa eli ensimmäisen yläharvennuksen jälkeen tuulituhoriski on normaalia suurempi. Tasaikäismallissa on puolestaan omat riskinsä, kuten siemenpuiden ja metsänreunojen tuulituhot, nuorten harvennusmetsien lumituhot sekä taimia runtelevat hirvet, myyrät, tukkimiehentäit ja sienitaudit.

Kaikessa yritystoiminnassa tehdään kannattavuuslaskelmia, vaikka niissä ei kiistattomasti Gla voida osoittaa yhtään mitään, koska emme voi tuntea tulevaisuutta. Oleellinen informaatio niissä onkin tieto siitä, kuinka eri tekijät vaikuttavat. Tämän epävarmuuden kanssa joka tapauksessa joudumme toimimaan ja pohtimaan eri tekijöiden riskejä. Jo isossa kirjassa kerrotaan ikivanhoja sijoitusohjeita vapaasti muistettuna. ”Sijoita usealle taholle, sillä et voi tietää onnistuuko tämä vai tuo – kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.”

Miksi ihmeessä Puuki valitsisin nimenomaan sinne huonosti soveltuvan taloudellisen vaihtoehdon.

Näillä mehtäukko sinun vuorineuvoksilla jne. kaikilla tuppaa olemaan omat intressinsä, jotka välttämättä eivät ole yhdensuuntaisia metsänomistajan intressien kanssa, jotka nekin vaihtelevat metsänomistajakohtaisesti hyvin paljon.

Kun näperrellään pikkuseikkojen kimpussa , kokonaisuus hämärtyy. Mikäli olisimme aikanaan jatkaneet harsintapolkua ,ei tarvisisi keskustella metsätaloudesta ja sen kannattavuudesta . Kohtuullinen näytyö jaksollisen kasvatuksen paremmuudesta on puupääoman tuplautuminen ja puun käytön lisääntyminen lähes samassa suhteessa . Metsänomistaja ,joka kasvattaa metsänsä kutakuinkin nykyisten oppien mukaa ,menestyy ja harsintametsistäkin hakattavalle puulle voidaan siivellä maksaa jonkinlaista kantohintaa . Kantohinta olisi täysin toinen ,mikäli merkittävä osa puusta hakattasiin poimintahakkuin.