Jos sitä kuuluisaa Antinpojan sadan hehtaarin aukkoa haluaa etsiä, niin ihan ok reikä on Lamujärvestä 5 km kaakkoon, tosin yksityisen metsänomistajan mailla. Muoto ei vastaa kuvausta, mutta koko kylläkin. Samanlainen löytyy myös Kestilän Haaraojalta.

Myyn kohta omat metsäni pois aukon reunasta, joten ennustan, että aukon koko saattaa loppuvuoden aikana kasvaa.

Minulla ei ole kunniaa tietää, kenen nämä ovat, mutta käsittääkseni tämä ”aukkojen hakkaaja” on ihan yleisesti tunnettu henkilö noilla main.

Siinähän hakkaa, jos tykkää, mutta en ehkä haluaisi olla se kaveri, joka tekee sen 100 ha taimikonhoidon 😀

Kyllä semmoinen 150 ha:n aukko on kieltämättä alkuun melko ruma ja voi olla vaikeasti metsitettäväkin äärevän pienilmaston takia. Riippuu tietysti maanpinnan muodoistakin ja maanmuokkaustavasta sen ulkonäkö. Melko harvassa kuitenkin Suomessa niitä isoja aukkoja on. Isommissa maissa (niin naapurissa) ei luultavasti juuri muunlaisia hakkuita tehdäkään vaikka kuinka fsc-sertit on olemassa.

Tiheät kuusialikasvokset on altteimpia juurikäävälle. Se selittää osaltaan jk-kuusikoiden tavallista suuremman juurilahoriskin. Jos th:ja ei tehdä, niin paikoin sakeat kuusialikasvokset yhdistettynä useisiin (kesäkelin)harvennushakkuukertoihin lisää juurikääpää varmasti, jos sitä on alueella jossain.

Yksi kummallisuus tässä jk -keskustelussa ja avohakkuukiellon masinoinnissa on se, että eräänä perusteluna käytetään taloudellisuutta.

Metsänomistajat, kuten osakkeidenkin tai pankkitilien haltijat kantavat taloudelliset riskinsä itse. Ei kahta jälkimmäistä ryhmää painosteta joidenkin ulkopuolisten tahojen voimasta tekemään bisnestään talousperusteisiin vedoten jollakin määrätyllä tavalla.

Tuolta edeltä Annelin laittama tutkimustieto Ruotsista niille, jotka eivät jostain syystä voi millään uskoa suomalaisia puunkasvattajia ja muita metsäammattilaisia:

”Vastikään on havaittu, että juurikääpä leviää maaperässä sitä paremmin, mitä tiheämpää on pienistä kuusista koostuva alikasvos, koska myös niiden juuristo on tiheää ja juurikäävän etenemisolosuhteet ihanteelliset.”

Kävin tekemässä kokeeksi jk-leimikon  männikköön, jossa latvuksiltaan parhaat puut on selvästi valtapuustoa pienempiä mäntyjä.  Paikoitellen alue on jo sen verran harvaa, että mä- taimia olisi pitänyt ehtiä syntyä viimeksi tehdyn  ( ~30 vuotta sitten) väljennyshakkuun jälkeen. Niitä on kuitenkin syntynyt vain sinne missä maanpintaa on paljastunut eli tien varsille.

Jos taimikon aikoo saada tulemaan kohtuullisen ajan puitteissa, niin se vaatii jonkinlaista maanpinnan käsittelyä jatkossa. Ei välttämättä siementen kylvöä vaikka sekään ei olisi ihan huono ajatus ; pieni määrä jalostettuja siemeniä parantaisi tulevaisuuden metsän kasvua.

Ko. alueen käsittelyn voisi lukea jk:een , jos maanpintaa ei käsiteltäisi eikä normaaleja taimikon hoitojakaan  tehtäisi. Niinhän se jk-metsän hoito on ainakin yleensä  määritelty kannattavuus -vertailulaskelmia esiteltäessä.