Jatkuvan kasvatuksen määritelmä on  että siinä hyödennetään metsän luontainen taimettuminen, se sulkee silloin pois avohakkuun jos se on alueena liian iso että alue ei voi taimettua luontaisesti, tietysti siinä voidaan käyttää myös suojuspuuhakkuita, siemanpuuhakkuita, kaistalehakkuita, pienaukkohakkuuta,yläharvennusta jossa           alikasvoa säästetään sille sopivalla kasvualustalla ja määritellään jäävän puustoa ppa       sopivaksi, väite että metsä menee pilalle ei pidä paikkaansa vaan kohteelle on tarkoitus tulla jälleen 20v kuluttua. Jossain määritellään jatkuva kasvatus poiminta ja pienaukkohakkuuksi, tämä antaa väärän kuvan koska menetelmänä lähes aina on kohteeseen sopivalla voimakkuudella tehty yläharvennus jos kyseessä ei ole kohde jossa tehdään alueen päätehakkuu ja pyritään heti sen taimettumiseen.

Antinpoika latoo tulemaan teoriaa, mitä jk on ja mitä se ei ole. Oletkos sitten nähnyt kuvion jossa jk on on ollut käytössä 100 vuotta ja homma on toiminut taloudellisesti ja toimii edelleen?

Jk:ta on Suomessa harjoitettu hyvin monilla tavoilla ja tutkittu 20 ja 30 luvuilla paljonkin sen menetelmiä. Rinnalla oli joitakin jaksollisen kokeiluita myös. Tulos oli se että 40-luvun lopulla Suomessa oli niin paljon harsdintajätemetsää, että oli pakko metsätalouden terävän pään havahtuan ja antaa harsintajulkilausuma jolla lopetettiin se hulluttelu.

Antinpojan teoriat ovat hienoja teorioita, mutta niiden toimivuudesta taloudellisessa mielessä ei ole näyttöä. Ne ovat pelkkää ideologiaa.

Kyllä Jk:lla saadaan metsä pysymään peitteisenä ja siten välttämään aukkohakkuun vähän huonompi maisemallinen vaihe, mutta silloin ei ole kyse metsätaloudesta vaan maisemanhoidosta, jonka ylijäämäpuu sitten myydään samaan tuuttiin kuin metsäloudenkin puu.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Taneli, en ole täyttänyt vielä 100-vuotta mutta 55-vuotiaan kohteen olen nähnyt, tilanne näyttää paranevan jokaisen hakkuun jälkeen kun puusto saadaan oikeanlaiseen moodiin. Jk.n tarkoitus on myös ohjata metsänomistajille parempaa puun myyntituloa ja pienentää kuluja, sitä kutsutaan nimellä hyvä metsätalous. On harmi että näytät olevan asiasta ulkona kuin lintulauta.

Valopuu on tärkeä ja jos kohde on hyvä tulee siinä olla  lehtipuuta ja sitä tulee jättää riittävästi.

Jatkuva kasvatus on metsätaloutta sen varsinaisessa merkityksessä, ei mitään maisemanhoitoa tai puistometsänhoitoa. Sitä ei myöskään voida pitää peitteisenä metsänhoitona. Jatkuvaan kasvatukseen kuuluu metsän uudistaminen päätehakkuun kautta aina aika ajoin. Näinhän se menee luonnon dynamiikassakin. Kasvaa hoitamattomana pilalle ja uudistuu monestakin eri syystä ja eri tavalla.

Montako hakkuuta tuohon antinpojan mainitsemaan 55 vuotiaaseen JK-metsään on tähän mennessä tehty ja minkä ikäisenä? Olen halukas tutustumaan sellaisiin JK-kohteisiin, joista olisi vähintään yhden puusukupolven kirjattu historia olemassa.