” Niinpä, moni näkee muut arvot tärkeämpänä ja nekin jotka ajattelevat talouspuolta, ajattelevat tukkipuun osuuden olevan suurempi jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, kuutiokasvua ei pidetä tärkeänä vaan arvokasvua. Pienempi keskimääräinen kuutiokasvu tiedostetaan ja hyväksytään, kasvatettiin sitten maisemametsää, marjametsää tai taloudellisesti optimaalisesti jatkuvan kasvatuksen metsää. ”

Pihkatappi onnistui provosoimaan, joten pitää vielä sittenkin kommentoida tähän.

Tuo aikaisempi esimerkki on esityksestä, jossa jk:n kasvu oli 5,2 m³ ja tasaikäisen 5,6 m³ MT-kuusikossa. Siinä  laskettu lopputulos  oli, että tukkia tuli vähän ennemmän tasaikäiskasvatuksella ,ei jk-mallilla. Arvokasvu on yksi tärkeä tekijä joka vaikuttaa lopputulokseen. Kokonaiskasvu on toinen ja se lisääntyy  tasaikäisessä ainakin n. 20-25 % , jos em. esimerkissä käytettäisiin ehdottamaani uudistusketjua(laikkumätästys+ jalostettuja taimia lisänä). Nopeampi kasvu lisää tuottoa, kun  tuloja saadaankin aikaisemmin tai entistä enemmän samassa ajassa kuin alkuperäisessä tapauksessa. Tasaikäisen nykyarvotuloja lisää myös se jos 2.harvennus tehdäänkin yläharvennuksena eikä alaharvennuksena kuten esityksessä oli tehty. Niiden muutosten jälkeen vertailun lopputulos muuttuu päinvastaiseksi eli tasaikäisen tuotto onkin parempi kuin jatkuvankasvatuksen mallilla toteutetun.

Muut arvot on tärkeitä, mutta tässä oli vertailtu vain taloudellista kannattavuutta .

Onnistuessaan jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa ja tuottaa  paremmin kuin harsintametsät, mutta väistämättä heikommin kuin jaksollisen metsät ja on siis kuitenkin lopulta pelkää lahovikaista kuusikkoa toisin kuin jaksollisen metsät, joissa maapohjasta riippuen kasvaa myös enemmän tai vähemmän koivua ja mäntyä ja jotka nopeakasvuisina altistuvat vähemmän juurikäävälle.

Tästä olisi mielenkiintoista kuulla käytännön kokemuksia jatkuvaa kasvatusta pidempään harrastaneilta. Onko tuo kuusettuminen väistämätön kehityskulku, vai voiko asiaan vaikuttaa omilla toimillaan, esim. kaatamalla kuusia jo taimina tai massakokoisina? Mietin vaan sitä, että kun minä kaadan talon lähettyviltä nuoret kuuset aitatarpeiksi ja säästän lehtipuut, ei tuollaista kuusettumista synny. Onko joku syy, mikä estää jatkuvan kasvatuksen harrastajaa samallatavalla suosimasta tiettyjä lajeja?

En nyt siis väitä, että kuusten kaataminen olisi välttämättä taloudellisesti järkevin ratkaisu. Pikkuisen vaan kummeksun tuon kuusettumisen oletettua väistämättömyyttä.

Jk:n perusidea ei ole kasvattaa metsää harvennuksilla maailman tappiin. Jos näin ajatellaan, kuusettuminen on seuraus, mutta ei väistämättömyys. Jk:n idea on uudistaa metsä valopuilla siinä kuin jaksollisessakin ja myöhempi suuntautuminen ratkaisee, löytyykö edellytyksiä jatkaa Jk metsänä. Vai toteutuuko Timpan kuvailemat raiskiot ja vikaiset metsät.

Ainakin Pohjois-Suomessa jk:n tavoite toteutuisi sopivassa männikössä. Sopivissa olosuhteissa mänty kyllä taimettuu siemenistä ja kasvaa myös erikokoisena. Ainakin nyt Pohjoisessa kuidulle ei ylempänä ja idempänä ole juuri menekkiä, joten kannattaa ottaa pääasiassa sahapuuta ja antaa nuoremman puupolven kasvaa.

Jatkuvan harsinnan ongelmana pidän kuitenkin sitä, että se – alkuunpäästyään, on jatkuvasti vajaatuottoinen. Se on vajaatuottoinen siksi, että se riivitään niin vähäpuustoiseksi , ettei se pysty tuottamaan arvopuuta samassa tahdissa kuin ”oikeassa” pohjapinta-alassa ollessaan pystyisi.

Jos kappalemäärä onkin riittävä, mutta suuri osa puista on tihessä puskissa ja pienikoista, ei vuosikasvu ole todellisuudessa läheskään samaa kuin hoidetussa jaksollisessa metsässä.

Kun jossain MT- kuusikossa on todettu paras tuotto tasaisella 22 neliön Pp – alalla ja sen tilalle onkin harsittu jopa 8:n neliön raiskio, romahtaa vuosikasvu, vaikka ei olisikaan hakkuun yhteydessä vioitettu jäävien puiden juuristoa ja runkoja.

Kun joku kerskuu jatkuvassa poistettavan vaurioituneet puut, niin helposti poiston jälkeen vaurioiden määrä on edelleenkin suht korkea.

Kun pienten puiden seasta poistetaan isoja puita, syntyy kiistatta vaurioita, on keli ja vuodenaika mikä tahansa. Varsinkin, kun isojen puiden poistaminen tapahtuu raahaamalla oksaisia puita MOTO:lla jatkuvan Sinisen tulevaisuuden puiden seassa ja päällä. Korjuu pitäisi tehdä MANU-hakkuulla ja hevosella pitäisi olla kumitossut jaloissa ajoaikana.

Lisäksi toiveet Männyn ja Rauduskoivun kasvatuksesta ja uudistuminen koko ajan edellyttää täysin uudenlaista puuston käsittelyä. Sellaista ei vaan ole vielä kehitetty niin pitkälle, että olisi jotain näyttöä sen onnistumisesta.