Antinpoika : Tietoa olen ainakin itse saanut hyvin myös tältä keskustelupalstalta. Selvittelyä kannattaa tehdä, kuten Pukkalakin taisi jossain esityksessään mainita, myös itse, jos asia vaikuttaa ristiriitaiselta.

Pukkalan esitys äänitteellä on hyvä. Monia jk:n hyviä puolia on tuotu runsaasti esille.

Tuottojen liioittelu, jota olen huomannut aiemmassa esityksessä, ei palvele tarkoitusta eikä lisää luottamusta kasvatustavan esittelijöihin.

Minäkin pyrin selvittämään jk:n olemusta tässä ketjussa. Päädyin vähän eri lopputulokseen kuin esim. sinä olet esittänyt. Pukkala puhuu varmaan ihan totta äänitteellä mutta ei kerro kaikkia tasaikäisen ja jatkuvan kasvatuksen  vertailuun vaikuttavia  tekijöitä.   Yksi niistä on jalostetun taimiaineksen ja oikean kasvupaikalle sopivan maanmuokkauksen tuoma kasvulisä.

Esimerkiksi : pienaukkohakkuu oli äänitteen mukaan hyvä keino vähentää maannousemasienen vaikutusta ja lisätä lehtipuun osuutta. Se on varmasti totta. Kokonaiskasvuun pienellä aukolla on kuitenkin negatiivinen vaikutus kun verrataan normaalikokoiseen aukkoon (muutaman ha:n kokoisiin). Kun ne on ensin saatu taimettumaan, niin niissä taimivaiheen (0-25 v) kasvu on n. 1/3 heikompaa kuin tavallisesti luontaisesti uudistetun taimikon.

En ole sidoksissa metsäteollisuutteen tai taimituottajiin/ taimien markkinoijiin, joten pystyn mielestäni melko objektiivisesti suhtautumaan tähän asiaan.

Jean s:n mukaan  Pukkalan esityksestä poikkeavat näkemykset perustuvat siis valetieteeseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että on monia tutkijoitakin , jotka ei ole samaa mieltä Pukkalan kanssa ja metsäntutkimuksella on Suomessa pitkä perinne.

Äänitteen mukaan esim. ensiharvennusta ei kannata tehdä ollenkaan, kun puiden rk.lpm = 8 – 16 cm, vaan vasta sitten kun saadaan tukkipuuta. Mutta sitä ei mainittu kuinka käy metsän, jota kasvatetaan liian kauan tiheässä odottamalla tukkipuiden kasvua.

Tukkipuun ja kuitupuun hintojen suht.erot on kasvaneet huomattavasti entisistä ajoista, joten jk:lle on olemassa entistä paremmat ”markkinat”.  Mutta kustannussäästöihin voidaan päästä monella muullakin tavalla kuin  vain jatkuvalla kasvatuksella.

Niin yksinkertaisesta asiasta kuin metsänkasvatus ei voi olla montaa totuutta.  Minulla oli aikanaan vaativa esimies, joka aina edellytti, että kaikki asiat selvitetään vähintään kahdesta toisestaan riippumattomasta lähteestä.  Sitä periaatetta olen yrittänyt noudattaa.  Kun Luken sekä ruotsalaiset ja norjalaiset metsäntutkijat sanovat, että jaksollinen kasvatus tuottaa paremmin uskon heitä, siis kolmea lähdettä, en sitä tyyppiä, joka tekee bisnestä jollain muulla opilla.

Uskominen sitä paitsi helppoa, kun minulla on vuosikymmenten historiatietoa metsistämme ja olen voinut seurata sitä, kuinka niiden kasvu ja kannattavuus ovat jatkuvasti parantuneet siitä tilasta, johon ne olivat aikanaan harsintahakkuiden seurauksena joutuneet.

Vaikka kuinka mukavaa olisi, että nuo Pukkalan jutut ovat totta, niin eivät ne ole.  Pienaukkojakin olen tehnuyt harvennuskohteissa sellaisille paikoille, joissa kasvoi joku lahoamisvaarassa oleva lehtipuu.  Eivät ne meillä itsestään taimettuneet havupuille.  Istuttamalla kylläkin.  Itsestään tuli joku leppä tai pihlaja.  Joskus joku hieskoivu.  Hirvet söivät mahdolliset rauduskoivut.

Siis vielä kerran Jean.  Samasta asiasta voi olla vain yksi totuus.  Jos olet rehellinen, niin tiedät mikä se on.

1) tieteessä on aina erilaisia näkemyksiä ja totuus löytyy yleensä jostain sieltä välistä. Se ei tarkoita, etteikö erilaisiin näkökantoihin ja niitten perusteisiin voisi olla hyödyllistä perehtyä.

2) pienaukkohakkuussa on ongelmansa ja taimettumiseen vaikuttaa myös ympäröivän kuvion puulaji ja tiheys, maan kosteus ym. Pääasia kai on, että pienaukko taimettuu, seuraavilla hakkuukerroilla on kai tarkoitus tehdä lisää pienaukkoja viereen ja väljentää reunametsää, mitkä molemmat auttavat taimien kasvua. Tässä mielessä ei siis tarvitse laskea 25 vuoteen saakka kasvutappioita, vaan ehkä 15 v riittää. Voisi ajatella, että pienaukkoina olisi ehkä taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi hakata 60-70-vuotiaiden metsien etukasvuisia kohtia samalla kun isompi alue yläharvennetaan.

3) olen itsekin teettänyt ensiharvennusta jk-ihmisten mielestä ennenaikaisesti. Tiheyttä oli silmääni liikaa eikä kuviolla ollut juuri yhtään kokovaihtelua (mänty, VT). Riukuuntuneet männiköt esimerkiksi Korouoman itäpuolella eivät ole kovin kaunista katseltavaa ja niissä on omat riskinsä. Toisaalta voidaan tietysti kysyä, että jos luonnonmetsät aikanaan syntyivät metsäpaloaukeille, niin kuka niitä sitten kävi ensiharventamassa. Ei varmaan kukaan, ja kai niistäkin joku metsä syntyi.

4) asiallinen kysymys on se, tehdäänkö puusta Suomessa bulkkia vai suuremman jalostusarvon tuotetta ja miten tämä vaikuttaa kaikkeen. Metsien tähänastinen hoito ja jaksollinen kasvatus on mahdollistanut Suomeen nykymittapuun suuruisen sellu- ja paperiteollisuuden ja tehdyt metsäpoliittiset valinnat ovat ymmärrettävästi tukeneet mahdollisimman suuren puukuutiomäärän tuottamista tehtaiden tarpeisiin. Jos muistini ei pätki, jossain ketjussa opetettiin, että hehtaari metsää tuottaa joka tapauksessa saman määrän puuta, se vain keskittyy erilaisiin runkoihin. Eiköhän siitä sellunkeittäjällekin riitä jotain.

1. Metsätaloudessa lähtöarvoilla on ratkaiseva merkitys. Jk:n ja jaksollisen vertailussa esim. oletus taimettumisesta ja kun laskelmissa kaikki perustuu olettamuksiin, tuloksen ratkaisee annetut lähtöarvot.

2. Kannattavuuslaskennassa ei ole kasvutappioita. On vain menetelmiä, joista seuraa tietynlaisen tuoton antava puusto ja tietynlaiset kustannukset.

3. Joku metsä syntyi jossakin ajassa. Liittyykö se jollain tavalla metsätalouteen, sitä kannatta laskea.

4. Suomeen mahtuu monenlaista kuviota. Joku kasvattaa laatupuuta, toinen kuutioita ja kolmas antaa metsien olla, kunnes sukupolven vaihtumisen myötä tulee täyskäännös. Sama pätee jalostukseen, kun yksi hakettaa puun kattilaan, toinen sahaa sen laudaksi ja kolmas jalosta siitä lääketeollisuuden tuotteita. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa linjausta.

Pukkalan tapauksessa on täysin varmsasti kysymys muustakin kuin metsätieteestä.   Sitä on turha kenenkään kiistää.

”Voisi ajatella, että pienaukkoina olisi ehkä taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi hakata 60-70-vuotiaiden metsien etukasvuisia kohtia samalla kun isompi alue yläharvennetaan.”

Vähän tällaisesta tapauksesta meillä oli kysymys.  Ei kannata jättää puita lahoamaan, vaikka se pienaukko ei olisikaan muuten viisas ratkaisu.

”Toisaalta voidaan tietysti kysyä, että jos luonnonmetsät aikanaan syntyivät metsäpaloaukeille, niin kuka niitä sitten kävi ensiharventamassa. Ei varmaan kukaan, ja kai niistäkin joku metsä syntyi.”

Totta.  Kyllä syntyy ajan kanssa männikkö.  Olen moneen kertaan kertonut meidän mailla esimerkin.  107 vuotta sitten syntyneen metsäpalon jälkeen.  Käsittelemättömässä alueessa näyttäisi olevan jopa vähemmän puuta kuin kahteen kertaan harvennetussa, tiheys suurin piirtetein sama.  Olen myös nähnyt jonkun niitylle syntyneet harventamattoman kuusikon.  Kai siinä puuta on, muttei tukkipuuta, koska kuusikko ei harvenna itseään luontaisesti kuten männikkö.

4) asiallinen kysymys on se, tehdäänkö puusta Suomessa bulkkia vai suuremman jalostusarvon tuotetta ja miten tämä vaikuttaa kaikkeen.

Suomessa tehdään jatkossakin kaikkea mitä puusta voidaan valmistaa.  Kuitupuuhun perustuva teollisuus tulee jatkossa valmistamaan monia öljyä tai puuvillaa korvaavia  korkean teknologian tuotteita.  Kehitystyö perustuu sekä suomalaisten tietotaitoon että kannattavaan selluteollisuuteen.   Selluteollisuuden tuottama sähkö  tulee jatkossa entisestään pienentämään fossiilisien polttoaineiden kuten kivihiilen käyttöä.

Idiotismia pyrkiä vähentämään puun tuontantoa, mihin jatkuva kasvatus väistämättä johtaisi, kun sitä kaikin voimin pitäisi edistää.