Metsuri motokuskin päättely on oikeaan osunutta, ehkäpä tilanne on pohjoisempana Suomea vieläkin pahempaa, jos tien varsiin ilmestyy tämän tästä kymmenien hehtaarien aukkoja niin voi ennustaa että varhaisperkauksia ja taimikonhoitoja ei tee kukaan, itsellä ei ole aikaa, osaamista eikä halua. Usein tilan omistaa jo varttuneempi väki, perikunta tai kiireinen maajussi ja metsureista on pulaa ollut jo vuosia.

Pienemmän riesan tie on jatkuvapeitteinen metsätalous.

Anneli, suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa on mysky joka kaataa metsiä. Sellainen oli joskus 90-luvulla, myrskyn nimeä en muista mutta pahaa jälkeä se teki ja kaatoi ja katkoi metsää aivan summittaisesti. Silloin sahamiehet kertoivat että tällainen raju myrsky jossa puu taipuu luokalle ennen kaatumistaan tai katkeamistaan, aiheuttaa sen että puun sisällä syyt irtoavat ja jatkojalostuksessa vika huomataan, ei tule paneelia.

Tällä ei ole nyt eikä ollut silloinkaan mitään tekemista jatkuvan kasvatuksen kanssa.

Anneli.  Tästähän on uudistuskulujen vaikutuksesta ja korkokysymyksestä on keskeltu loputtomasti.  Olli Tahvonen saattaa olla viisas.  En kuitenkaan luota häneen metsäasioissa.  Metsää kasvatettessa pitää lähteä siitä periaatteesta, että uusi metsä kasvaa vähintään yhtä hyvin kuin hakattu.  Siksi uudiskuluista ei voi laistaa jaksollisessa.  Niille ei ole mitään muuta sijoitusvaihtoehtoa.  Kaikki metsälait lähtevät siitä periaatteesta, ettei metsää saa hävittää.

Taas kertauksen vuoksi.  Haluan myydä metsästäni vaikka 1000 m3 puuta.  Kyseessä on metsä, jossa puuta on 250 m3/ha.  Nykyhinnoilla saan hakkuutuloa aukkohakkuulla 55 000 euroa ja minun on varauduttava 8000 euron taimikon perustus- ja -hoitokuluihin.  Siis ennen veroja netto on 47000 euroa.  Jos myyn poimintahakkuuna, niin saankin vain 48000 euroa ja minun on varauduttava vähintään 1000 euron hoitokuluihin.  Molemmissa tapauksissa rahatilanteeni on käytännössä sama.  Jos minulla sattuikin olemaan kuusikko 400 m3/ha, niin saan hakkuutuloa 2,5 ha:lta 58000 euroa ja kulut ovat 5000 euroa.  Siis nettona 53000 euroa verrattuna jatkuvan 47000 euroon.  Sen 6000-verot  voin sitten vapaasti sijoittaa.  Vaikkapa metsälannoitukseen, mikä taasen parantaa metsäni tuottoa jatkuvaan verrattuna.  Tiedän, että lannoitusinvestointi siirtää osaltaan veronmaksun siihen vaiheeseen, kun hakkuutuloja syntyy.  Siihen asti minulla on ne rahat vapaasti käytettävissä.

Jaksollisessa metsäni kasvavat jatkossa vähintään sen 20 %, mutta usein jopa 40 % enemmän kuin sama metsä poimintahakkuilla käsiteltynä.    Minulta häviää riski siitä, ettei synnykään tavoittelemaani puustoa vaan hieskoivua ja haapaa.  Toki tulee joku toinen riski, mutta ne ovat hallittavissa.  Metsän taimettuminen ei ole.  Pystyn kasvattamaan sopivilla paikoilla sekametsiä, mikä ei ole jatkuvassa kasvatuksessa mahdollista.

Oletan vielä, että uudet innovaatiot lisäävät puun kysyntää ja reaalihintaa vähintään 20 % . Kokonaisuudessaan metsäni tuottavat jaksollisella 25-50 % enemmän koin jatkuvalla kasvatuksella.

Isänmaallisena miehenä olen tyytyväinen, että saan tarjottua enemmän työtilaisuuksia suomalaisille ilman ettei minun tarvitse edes panostaa siihen.  Ilmastonmuutoksesta huolestuneena tiedän, että lisääntyneellä kasvatuspuuni määrällä torjutaan kasvihuoneilmiötä niin paljon kuin se on päätettävissäni.  Luonnonrauhaa arvostana pidän hyvänä, että metsähakkuut tehdään nopeasti ja metsissä käydään mahdollisimman harvoin.

AJ: ”Minua viisaammat, mm. Olli Tahvonen, ovat kertoneet, että korkovaatimuksen noustessa kasvatusmalliksi muodostuu aina jatkuva kasvatus.”

Noinhan se periaatteessa menee. Noissa laskelmissa käytetään lähtöarvoina laskijan päättämiä oletuksia ja joku muu kuin Tahvonen saattaa arvioida jk:n ja jaksollisen kasvut toisin. Tällöin tuloskin on ihan jotain muuta kuin Tahvosen kritiikkiä herättäneissä sormiharjoituksissa.

”Totta kai uudistamisinvestoinnin voi perustella noinkin, että rahat on jo päätehakkuuvaiheessa ansaittu, mutta joku toinen voi asettaa sillekin investoinnille korkovaatimuksen.”

On kovin vaikea ymmärtää, miksi 1000 euron uudistamiskulut pitäisi olla kannattavuuslaskennassa nollan euron arvoisia. Tai vaihtoehtoisesti käyttää laskennassa nollakorkoa. Sehän tilanne on, jos kulut vähentää päätehakkuussa. Epäloogista on sekin, että uudistaminen vähennetään päätehakkuusta, mutta jossain vaiheessa hoitokulut alkaa rasittaa uuden sukupolven taloutta. Missä vaiheessa tämä siirtymä tapahtuu?

Tuo, että uudistamiskulut vähennetään päätehakkuutulosta, on vanha käytäntö, jolla on koitettu innostaa metsänomistajia sijoittamaan metsän uuteen sukupolveen.

Olisi todellakin syytä laskea uudistuskulut uuden sukupolven piikkiin. Niinhän se on täällä palstallakin laskettu, kun ollaan värkätty sitä, milloin nuori metsä alkaa päästä plussalle.