Tuulen kaadot ainakin ennen tulivat valtaosin hakatun aukon reunametsiin, samoin tuulenkaatoja tulee herkästi äskettäin harvennettuihin metsiin, erityisesti liian tiheänä kasvaneisiin että ei siinä menetelmä mitään vaikuta. Paras tapa torjua tuulivahingot on tehdä harvennuset ajallaan.

Tuulenkaadot ovat vain se näkyvin osa tuulituhoista. Valtapuiden poiston jälkeen hoikemmat, tuuleen tottumattomat rungot taipuilevat niin voimakkaasti, että osaan niistä syntyy sisäisiä vaurioita, jotka ilmenevät vasta sahauksessa tai sen jälkeisessä jatkojalostuksessa. Tämän takia sahat joutuvat tarkentamaan puunhankintaansa. JK-puiden myynti tulee jatkossa olemaan haasteellista. Ääritapauksissa voi koko puusto mennä kuitupuuksi tai jopa energiaksi.

Mitä asiaa antinpoika olen vääristellyt? Sisäiset viat on puun mekaanisessa jalostuksessa yleisessä tiedossa. Olen itsekin puun jatkojalostuksen kanssa tekemisissä päivittäin.  Eipä ole muutenkaan ollut tarvetta täällä vääristellä metsiin liittyviä asioita.

Puun sisäistä laatua pitäisi tutkia enemmän, muun muassa siltä kannalta mitä kasvatusmenetelmä vaikuttaa. Jk-metsän puuta markkinoidaan usein paremmalla laadulla, jonka ajatellaan syntyvän toisaalta hitaasta kasvusta taimivaiheessa ja toisaalta säännöllisistä harvennuksista. Tutkimustietoa asiasta en ole nähnyt. Tietävämmät voisivat laittaa linkkejä tänne.

Onkohan tämä ongelma jo ratkaistu? ”Suomalaisilla sahoilla puu sahataan pohjoismaista sahaustapaa käyttäen, ytimen suuntaisesti. Ikkunavalmistukseen tarkoitettu puu tulisi kuitenkin sahata puun syiden suuntaisesti, jolloin saavutettaisiin monia etuja, kuten kestävyys ja parempi ulkonäkö.” Julkaisussa:

Ruostetsaari Toni ja Ylikangas Heikki
PUUN LAADUN TUTKIMUS KESKI- JA POHJOIS- POHJANMAAN IKKUNATUOTANNOSSA

Tuossa tutkimuksessa mainittiin kuivaushalkeamat ikkunatuotannon laatuongelmana.

Jotta puun laatu säilyisi mahdollisimman hyvänä, oksien lukumäärä ja läpimitta pienenä ja latvuksen sekä rungon pituuskasvu voimakkaana, tulisi puuston kasvatustiheyden olla nuoruusvaiheessa noin 2 500 – 3 000 runkoa hehtaarilla. Tätä tiheämmässä asennossa kasvatettaessa ei saavuteta laadun kehittymisen kannalta vastaavaa hyötyä. Poikkeuksena ovat kuitenkin lehtomaiset kankaat, joissa suuret viljelytiheydet ovat ainoa keino vaikuttaa puuston laadulliseen kehitykseen. OMT-kasvupaikoilla oksanpaksuuksiin vaikuttaa välittömästi vähäinenkin puun läpimitan ja kasvutilan suureneminen. Paras kasvu ja laatu saavutetaan männyn luontaisilla kasvupaikoilla VT:llä ja MT:llä. Mäntyä ei tulisi kasvattaa OMT:llä laadullisten ja rahallisten menetysten vuoksi.

Ensiharvennus männyllä on kirjallisuuden perusteella tehtävä 11 – 13 metrin puustossa. Männiköt on ensiharvennettava ennen kuin kasvatettavien puiden elävä latvus on supistunut alle 40 prosentin puun pituudesta. Hyvälaatuisia männiköitä kannattaa harventaa kolme kertaa. Viimeisen, melko voimakkaan harvennuksen tavoitteena on nopeuttaa järeytymistä. Metsikön kiertoaikaa voidaan jatkaa normaalia pidemmäksi, esimerkiksi pystykarsitun puuston kiertoaikaa tulisi jatkaa 125 vuoteen. Reheville kasvupaikoille perustetuissa huonolaatuisissa viljelymänniköissä voidaan keskittyä vain kuitupuun kasvattamiseen. Tällöin kiertoajan kuluessa tehdään enintään kaksi harvennusta ja metsikkö pyritään kasvattamaan mahdollisimman tiheänä. Päätehakkuu rehevien maiden männiköissä on tehtävä Etelä-Suomessa 50 – 60 vuotiaana.

Hitaasti kasvaneisiin runkoihin on muodostunut pienikokoisia oksia. Jos tavoitteena on kasvattaa korkealaatuista sahapuuta, tulisikin kilpailun olla oksan ja puun läpimitan kasvua hillitsevää. Parhaan sahatavaralaatuluokan suhteellinen osuus sahapuuosasta pienenee puun paksuuden lisääntyessä. Jos puu on kasvanut nopeasti nuoruusvaiheessa, on puussa usein suuria lahoja tai kuivia oksia. Kirjallisuuden perustella laadultaan parhaat viljelymännikössä kasvaneet tukit saadaan keskimääräistä vanhemmista ja järeämmistä rungoista, jotka ovat usein toisen tai kolmannen latvuskerroksen hitaammin kasvaneita ja paremmin karsiutuneita runkoja. Istutusmännyn puuaineen laatu on parempi metsikön vallituilla puilla kuin vallitsevilla, joten laatu paranee hitaan kasvun myötä.

Kun kasvutila on pidetty hakkuukypsyyden saavuttaneessa männikössä riittävän pienenä – puukohtaisen kilpailuindeksin arvon ollessa yli 1.7 – saadaan rungoista enemmän laadukasta sahatavaraa. Elävän latvuksen säde tulisi pitää alle kaksimetrisenä, jotta rungosta saatava sahatavara on mahdollisimman oksatonta, myös eteläpuolella runkoa. Puun oksaisuus on ongelma erityisesti rungon eteläpuolella, tosin oksien kokoa voidaan säädellä kasvutilaa säätelemällä.

Julkaisussa:

Metsänhoidollisen ympäristön vaikutus mäntysahapuun laatuun

Anu Kantola Olavi Pennanen

Metsätehon raportti 69 (29.3.1999)

Johtopäätös: männyn sahatavaran laatu voi olla hyvä myös jk-metsän vallituissa, hitaasti kasvaneissa ja vähäoksaisemmissa puissa.

</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>