Sitä lietelannan levitystä pitäisi ”jalostaa” vähän. Jos lietelanta sekoitetaan ensin turpeeseen ja siitä otetaan metaani  talteen, niin hajuhaitat poistuu sen ohessa. Niitä säiliöitä, joissa tehdään biokaasua on  olemassa eri kokoisia maatalouskäyttöönkin sopivia. Ja on niitä jo käytössäkin.

Toinen vaihtoehto olisi vastaava kuin pellolle lietelantaa levitettäessä l. multaaminen. Lanta pitäisi saada upotettua metsämaahankin. Se voisi onnistua vaikka putkimaisen säiliön avulla, jossa olisi vähän järeämmät suuttimet kuin mitä peltolevityksessä käytetään.

Ammoniakki se  haisee keinolannoittessakin, kun osa typestä haihtuu eikä mene sinne minne on tarkoitettu.

Muistelen että joku firma on jo kehittänyt kapseloidun lannoiterakeenkin, jossa typpiosa on tuhkasta tehdyn pinnoitteen sisällä. Ei eläinten lannan kohdallakaan ole mahdotonta kehittää sopivia menetelmiä sen käytön mahdollistamiseksi myös metsäpuolelle.

Jatkuvaa kasvatusta ei tarvitse enää kokeilla sen takia, että saisi mitattuja tuloksia. Kun kävin Oulusa, junalla menin ja katselin ”maisemia”, niin tuli oikein paha olla.

Kannuksesta ylöspäin kaikki radanvarren metsät – niin pitkälle kuin ”silmään siintää” – on jatkuvassa kasvatuksessa, joka pohjalaisjunttien käsityksen mukaanilmeisesti tarkoittaa, että metsästä ei kaadeta pois muuta kuin tukkipuita.

Siellä on tuhansia hehtaareita kuusikymmentä vuotta vanhoja hieskoivikoita, joiden keskiläpimitta on 10 – 12 senttiä ja runkoluku 4000 – 10 000 r/ha.

Tulee muuten tilalla parikin sukupolvenvaihtoa ennenkuin seuraava tukkisavotta onnistuu. Ainakaan näillä nykymitoilla ja -vaatimuksilla.

Samat metsänhoito-ohjeet lienevät myös valtatien varren metsänomistajilla käytössään.

Ei ole ainakaan koivukuidun puute syynä, jos Venäjältä tuodaan koivikuitua 80 € kiinto suomen teollisuuden käyttöön.

Asemilla oli muutama kohtaaminen puutavaralastissa olevien tavarajunien kanssa. Täysiä junia, koivukuitulastissa. Pieni osa oli Mäntykuitua.

Samoin terminaalissa oli tosipitkiä pinoja odottamassa kuljetusta. Onkohan ne rahdattu sinne Venäjältä? Kiskoilla ei ole kelirikkoa,  Suomessa kannattaisi edelleen kehittää rautaiekuljetuksia, vaikka ne eivät aina ole kaikkein halvimpia, mutta pitkillä matkoilla ne hakkaavat kumipyörät. Käsitykseni mukaan täysillä junilla puun kuljetus vaikka viidensadan kilometrin päästä ei periaatteessa ole paljoakaan kalliimpaa kuin parinsadan kilometrin matkaltakaan.

uudehkolle metsänomistajalle: minusta ei ole kovin tärkeää noudattaa puhdasoppisesti kumpaakaan menetelmää, vaan saa soveltaa tilanteen mukaan.  Sen sijaan on tärkeää tietää, milloin uudistamisvelvoite lankeaa, eli kuinka harvaksi puuston saa hakata, että hakkuu luetaan vielä kasvatushakkuuksi eikä uudistushakkuuksi. Pohjapinta-alarajat löytyvät käsittääkseni metsänhoitosuosituksista ja metsäasetuksesta. Sitten on vielä pienaukko, jos ei osaa päättää, uudistaako vai kasvattaako.