Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1,411 - 1,420 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • puunhalaaja

    Isotee, perusfilosofianne on peitteinen metsä. Miksi? Mitä lisäarvoa olette siitä saaneet? Jos ja kun ympärillä on siirrytty jaksolliseen kasvatukseen, niin miksi olette jutanneet omalla mallillanne?

    Entä onko valinnasta seurannut jotain ongelmia? Onko esim. puunostajat suhtautuneet nuivasti?

    Teidän metsissä selvästikään ei ole käynyt sitä ilmiötä mistä moni varoittelee, eli jatkuvan harsimisen seurauksena parhaat puut lähtevät ja lopulta metsässä ei ole kuin hirvensyömiä hieskoivuja. Pidätkö tuota realistisena riskinä?

    Klapikone

    Juuri niin kuin isotee kertoo, peitteinen metsätalous on monipuolinen kasvatusmenetelmä, jossa erirakenteinen kuusikko on vain yksi esimerkki, johon ei ole edes pakko pyrkiä.

    Harvennukset voi tehdä vaikka alaharvennuksina jos haluaa. Näin opastetaan -50-luvun metsänhoito- oppaissa keskitettyä harsintaa. Eli suojuspuhakkuun siemenpuuhakkuun, pienaukkohakkuiden yhdistelemistä kasvatushakkuiden jälkeen.

    Voi olla kasvatus ja uudistamisvaihe erikseen, jolloin puulajivalinta on helpompaa.

    Miksi peitteisyys, mikä lisäarvo?

    Ainakin itsestä metsä jossa ei ole yhtään kunnon puuta, ei ole mukavan näköinen, eikä siellä viitsi liikkua. Komeat ylispuut sekataimikon päällä tekevät jo metsän.

    Edit. Meillä edellisen jk hakkuun poistuma 166 kiintoo/ha. Hakattiin vain kuusta ja koivua. Lopputuloksena jäi mäntyvaltainen puusto, ja kuusen taimikkoa. Kohteena aiemmin suojuspuuhakkuulla/ylispuiden poistolla uudistettu metsä. Ei lahovikaa. Mt ja omt pohja.

    omt pohjalla yksi aukkopaikka joka ei ole taimettunut.

    isotee

    Kiitos kiinnostuksesta ja kommenteista! Vastaan eräitä kohtia:


    @harrastelija
    : maantieteellinen sijainti on Pohjois-Pohjanmaa. Valitettavasti meillä ei ole kokemusta puhtaasta jaksollisesta kasvatuksesta, joten en pysty vertaamaan.

    @mehtäukko: Uuttahan tämä ei missään nimessä ole. Tällaista menetelmää lienee periaatteessa käytetty satoja jos ei tuhansia vuosia? Ns uutta toimintaa meillä toki edustaa ojitukset, lannoitukset, säännöllinen raivaus ja istutuksetkin muokkauksineen silloin kun niitä tarvitaan.


    @puunhalaaja
    : Peitteinen metsä on meille vain lähtökohtaisesti arvo, jota lähdetään toteuttamaan. Uskonnollisen fanaattisia emme kuitenkaan ole suuntaan eikä toiseen, toisin kuin sekä jk:n että jaksollisen kasvatuksen piiristä tuntuu mielipiteitä löytyvän. Olemme ”jutanneet” (kiva verbi, sivuhuomautus) omalla mallillamme, koska olemme todenneet sen taloudellisesti kannattavaksi sekä mielekkääksi tavaksi toimia. Saimme aikanaan erittäin hyvin hoidetut jk-metsät, joiden kanssa olemme toimineet niin kuin olemme parhaaksi nähneet ja meille riittävän hyvin tuloksin.

    Ongelmia olen kuvannut avoimesti edellä alkuperäisessä kirjoituksessani. Ainut merkittävämpi haaste on uudistumisen varmistaminen, mutta niinhän se on jaksollisessakin: kuivuvat taimet, heinittyminen, hirvet, vesakoituminen jne jne.

    Jotkut puunostajat suhtautuvat nuivasti, mutta sama tilanne lienee muutenkin; joskus leimikko kiinnostaa, joskus ei. Sellaista se on kauppa ja merenkulku… Omalta osaltamme olemme edesauttaneet kauppojen syntymistä sillä että metsät on hoidettu, tiet kunnossa, raivaukset tehty ja leimikot hyvälaatuisia ja riittävän isoja. Huonoja kohteita en tarjoa myyntiin lainkaan, vaan hoidan ne toisella tavalla esim. hankintana tai pelkästään raivauksena / energiapuuharvennuksena jos ei ole mitään kunnon myytävää. Kyllä hyvä tukkileimikko näyttää kiinnostavan. Ja myyjän ei ole pakko myydä, mutta ostajan on jossain vaiheessa pakko ostaa – niin se on.

    Mitä tulee viimeiseen kysymykseen, en pidä hirvensyömien hieskoivujen tulevaisuutta realistisena riskinä. Todistettavasti ainakin kolme sukupolvea on metsiä hakannut enimmäkseen tällä tavalla ja näyttää neljännellekin jäävän. Toki on kuvioita jotka vaativat erilaistakin käsittelyä kuten edellä mainitsin.

    PS: Mainittakoon, että on kuutioita ja ”kuutioita”. Kävin juuri mielenkiinnosta katsomassa erästä kohdetta, jossa oli arvion mukaan tuhansia kiintoja puuta, mutta minun silmääni ei mitään kunnon hakattavaa. Runkoja oli tuhansia mutta suurin osa mutkaisia vänttyröitä tai liikaoksaisia ei kunnon sahapuuta missään 30 ha alalla. Kun taas meidän mäntytukkiaines on kuin kynttilöitä…

    Edit: kävin lisäämässä yhden kuvan parikymmentä vuotta sitten käsitellystä männiköstä, joka odottaa seuraavaa hakkuuta. Olisi harvenneltavissa jo nyt.

    harrastelija

    Kysyin tuota sijaintia juuri sen vuoksi, että näillä leveyksillä (itse Kainuussa) luonnon oma taimitus onnistuu paremmin kuin rehevillä keski- ja etelä- Suomessa. Siellä maa työntää rönsyä niin kovasti, että varsinkaan männyn siemen ei oikein pärjää. Vertailuni on omakohtaista, koska olen asunut Hämeessä, Savossa ja Keski-Suomessa.

    Näillä leveyksillä metsän kasvu on luokkaa 3-5:s osa parhaista etelän (Kärkölä) kasvupaikoista. Senkään vuoksi ei etelässä pidä viivytellä uuden metsän taimettamisessa!

    Taimetuskustannukset ovat samaa luokkaa/ha, joten suhteessa P-P:han ja Kainuuseen uudistamistyö on suurempi metsän tuottoon nähden.

    Jätkä

    Isotee lanseerasi aivan ennennäkemättömän metsänhoidollisen ? termin: Alaharsinta! Jatkuva kasvatus on pahasti noussut nuppiin, kun aletaan jo harsimaan aluspuitakin. Toistasataa vuotta on harsittu, eikä puuston jalostus ole mennyt putkeen.

    Jaksollisen kasvatuksen opeissa on puhuttu Alaharvennuksesta, jolla menetelmällä Suomen metsät on saatu kasvamaan ennätysmääriä puumassaa ja myös ennätysmäärän järeää puuta. (Viimeinen VMI kertoo niin)

    Isoteen metsien tunnusluvut ovat vahvasti alakanttiin siitä, mitä ne voisivat olla, tosin Keski-Pohjanmaalla puu ei kasva kunnolla muutenkaan, koska siellä vesi vaivaa ja pilvet laahaavat niin matalalla, että vaikea on latvaa työntää ylöspäin.

    Klapikone

    Eikös isotee maininnut hakkaavansa ”isot ja huonot pois” eli yläharvennuspainotteisesti?

    Kun metsää harventaa tarpeeksi paljon ylhäältä tai alhaalta, alkaa se lopulta taimettua. Yleensä.

    mehtäukko

    Eli maisemat ovat Pohjois-Pohjanmaata ja siellä talvet ollevat edelleen talvia. Juurikääpäkään ei ole vitsaus ?

    Korjuuketju ollenee tavanomainen keskiraskas ja lahon määrä siedettävä?

    Mikä on käytännössä vertailuhinta vastaavilla jk/ jaks. leimikoilla ?

    isotee

    En provosoidu vaikka provosoidaan, näinhän opetti jo Mauno Koivistokin. Yritän tuoda asiallisia näkemyksiä ja kokemuksia tähän keskusteluun.


    @klapikone
    : juuri näin. Tavoitteena yläharvennuspainotteisesti, mutta ei niitä huonoja alempiakaan sinne jätetä vaan harvennetaan pois kuten fiksussa hakkuussa muutenkin.

    @mehtäukko: Kyllä, talvet ovat olleet edelleen talvia. Juurikääpä ei ole meillä vaivannut.

    Korjuuketju on juurikin tavanomainen keskiraskas moto + ajokone. Mieluummin vähän järeämpi kuin pieni, että on ulottumaa ja jaksaa käsitellä.

    Kauppahinnat ovat asettuneet aika tasaisesti päätehakkuun ja kasvatushakkuun välimaastoon, lähemmäs sitä päätehakkuun hintaa kuitenkin. Esim. viime vuonna talvella meidän alueella tarjottiin päätehakkuusta tukille 52 ja kasvatushakkuusta 45 e/m3; teimme kaupan jk-hakkuusta hintaan 50 e/m3. Samalla suhteella suunnilleen myös muille tavaralajeille. Tämä on mielestäni kohtuullista ja oikein, koska kysymyksessä kuitenkin on harvennus niin hinta on ymmärrettävästi päätehakkuuta edullisempi mutta tukkipitoisena lähempänä pääte- kuin kasvatushakkuun hintoja.

    antinpoika

    Selväähän on että harvennuksen hinta ei ole sama kuin avohakkuun hinta, isoteen saama 50e selittynee sillä että yläharvennuksessa poistettavan puun litrakoko on suuri, suurempi kuin avohakkuussa jossa lähtee kaikki kuitukin. Se vaikuttaa positiivisesti hintaan.

    Puuki

    Jos halutaan rajata jk ja tasaikäinen kasvatustapa erilleen, niin sen määrittää latvuskerrosten määrä ja metsän peitteisenä pitäminen.  Kaksijaksoisena kasvattaminen ei ole vielä jatkuvaa kasvatusta. Yläharvennuksen nimellä se  pääasiassa ylispuiden ja huonompilaatuisten puiden harvennushakkuu on kulkenut jo vuosikymmeniä ennen nykyistä jk:n tulemista ”lailliseksi”.

    Pohjois-Pohjanmaan korkeuksille sopii useimmiten varmaan ihan hyvin kasvattaa jatkuvan kasvatuksen opeillakin, kun kiertoaika on sen verran pitkä. Kunhan edellytykset on siihen muuten olemassa ( hakkuuajankohta ja tyvilahojen puuttuminen natsaa).

    Omien laskelmieni mukaan  varsinkin lehtomaisella kankaalla on tasaikäinen kasvatus  kannattavampaa ( tavallisilla korkokannoilla ) jo vähän yli 1000  lämpösumma asteen -alueella. Jos oletetaan taimettumisen onnistuvan hyvin molemmissa, niin silti nopeampi kasvu päihittää jk:n hyvän arvokasvun tuoman edun, koska  puustopääoman säilyttäminen ja heikompi kantohinta (kok.kasvueron lisäksi) syö tuottoa jatkuvan kasvatuksen tapauksessa.

     

Esillä 10 vastausta, 1,411 - 1,420 (kaikkiaan 2,034)