AJ: ”Ei näin, vaan kehitetään menetelmiä yhdessä paremmiksi, myös kansalaisjärjestöjä kuunnellen. ”

Minua kovasti kiinnostaa, miten koivun ja männyn kasvatus menetelmiä kehittämällä saadaan onnistumaan. Toistaiseksi tiedossani on vain yksi kustannustehokas menetelmä, mutta sille ei ole edellytyksiä. Menetelmän nimi on hirvikannan puolitus ja vhp:n 9/10 leikkaus. Tuonkin jälkeen otuksia jäisi tänne saman verran kuin nyt on hirviä. Muut peurat niiden lisäksi.

Puuki: ”GLa ei ole varmaan nähnyt karukkokankaita, joissa ei kasva kuin mäntyä ?”

Karukkokankaiden osuus metsistä, varsinkin aktiivisessa talouskäytössä ja varsinkin tulojen osalta on olematon. En siksi ole kiinnostunut noista marginaaleista. Sen sijaan sekametsien kasvatuksen torppaa ylisuuri hirvieläinkanta.

Timpalle tiedoksi, että minulla kasvaa nättiä satavuotiasta mäntyä omt-kuusikossa.

Oikeita kokemuksia jk:sta

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä paikoin kiihkeänäkin vellovaa keskustelua. Ajattelin kertoa muutamia tosiasioihin perustuvia kokemuksia ja näkemyksiä.

Meillä on hallussamme parisataa hehtaaria todistettavasti ainakin 1800-1900 -lukujen vaihteesta asti tähän päivään saakka pääosin jk:lla kasvatettua metsää. Esittelen seuraavassa faktoja ja havaintoja satunnaisessa järjestyksessä:

– Menestyksekäs jk vaatii hoitoa siinä missä muutkin tavat.Raivaus, risusavotta, turhan vesakon poisto, taimienväljentäminen; lannoitukset; ojitukset ja tiet kuntoon.Pidetään paikat kunnossa.

– Hakkuut on toteutettu periaatteella ”isoimpia ja huonompia pois”, hyvälaatuinen O2-3 pyritään jättämään,myös isompia O4 siemenpuita sinne tänne. Huono aines,mutkaiset, rosoiset, kitukasvuiset ym pois.

– Selkeät ja riittävän isot kuviot/leimikot, jotta homma pysyy mielekkäänä sekä puun ostajille että myyjälle. Kaupat300-1200 m3/kerta, hakkuita säännöllisesti jos ei nyt joka vuosi niin muutaman vuoden välein.

– Poistumat keskimäärin 70-170 m3/ha. Viime aikojentoteutuneet tavaralajit keskimäärin: tukkia 55-60 % -parrua/pikkutukkia 25-27 % – kuitua 15-18 %

– Hakkuun jälkeen seurataan taimettumista. Tarvittaessa täydennysistutusta. Tätä on tarvinnut tehdä yllättävän vähän, taimi tarttuu ajouriin, kannon vieriin ym paikkoihin missä maa on rikki, yllättävän hyvin – edellyttäen että siemenpuuta on.

– Aina taimettuminen ei onnistu. Meilläkin on muutamia tällaisia kuvioita, tällä hetkellä noin 10-15 ha joihin en ole ihan tyytyväinen. Noissa on kyllä komeat ylispuut, joiden annan vielä turvota jonkin aikaa ja teen sitten hyvän tukkisavotan jonka jälkeen napakka keinollinen uudistaminen.

– Joskus taimettuminen on myös positiivisesti yllättävää. Yksi kuusivaltainen n. 5 ha kuvio taimettui yllättäen viereisen männikön ansiosta männylle joita tulikin sittenreilusti, varmaan 4000-5000/ha. Noille väljennys normaalisti raivaten ja ylispuuna olevat kuusitukit käyn hakkaamassa pois.

– Joitakin kuvioita kasvaa joskus ylitiheinä ”tureikkoina”; näistä hakataan reilusti pöllisavotta, lähentelee käytännössä eh1:stä johon pyrin kuitenkin ottamaan tukkipuuta mukaan sikäli kuin järkevästi saa. Nämä kuviot on yleensä pieniä, muutaman aarin…pari hehtaaria. Järkevin toteuttaa hankintana tai polttopuusavottana metsurihakkuuna kuntoliikuntana.

– Koivua tulee jos väljennys on ollut riittävän väljää; kasvaa usein kaksijaksoisena kuusen kanssa. Vaatii hoitoa (raivausta), ei kannata päästää pusikoitumaan ja estämään kuusia.

– Vesitalouden kanssa on oltava tarkkana. Rämealueilla liian rankka väljennys johtaa vesipinnan nousuun ja soistumiseen. Edellä mainittu yksi kuvio johon en ole tyytyväinen, on juuri tällainen. Vastaavasti sopivan

varovaisella väljennyksellä vesitalous pysyy kunnossa ja alue pysyy ”metsänä” ja uusia taimiakin syntyy. Pitkässä juoksussa ovat kyllä haastavia ja tarkoin seurattavia nämä alueet.

– Parhaiten jk näyttää sopivan ”puolireheville” hyväkasvuisille sekametsille ja myös kuiville kankaille missä mänty kasvaa kivenkolosta kun vaan siemenpuita piisaa.

– Huonoiten sopii esim. järeille kuusikoille, ”peikkometsille”, mihin ei päivä paista eikä ole aluskasvillisuutta, alempia kerroksia mitä lähteä kasvattamaan.

– Huonosti sopii myös todella reheville maille, jossa heinät ym ottaa vallan ja tukehduttaa taimet tai uusia taimia ei pääse syntymään. Näissä toimii jos joutaa ja pystyy taimia heinän seasta pelastamaan, mutta etämetsänomistajalle / laiskalle heinääjälle ei sovi.

– Joku kyseli edellä kovasti jk:n kustannuksia. Seuraavassa meidän metsätaloudessa toteutuvia kustannustekijöitä:

* raivaaminen kaikkine kuluineen (sahat, polttoaineet,matkat, työpalkat jos vieraalla teettää)
* infra (tiet, rummut, ojitus)
* lannoitus
* täydennystaimet ja istutus jos vieraalla teettää, myös muu mahd. keinollinen uudistaminen
* valvonta-, suunnittelu ym hallinto (omaa työaikaa +tuhansia km ajamista)
* traktori, metsäkärry, mönkijä ym isännän peruslelut

Eksakteja lukuja minulla ei ole tässä heittää, eikä julkiselle foorumille ole tarkoituskaan, mutta todettakoon että kassavirta on positiivinen eli tulot ovat suuremmat kuin menot – olleet jo usean sukupolven ajan mikä lienee pitkässä juoksussa tärkeää?! Pidän metsätalouden laskelmat yksinkertaisina, en lähde hifistelemään NPV-ROI-SIPO -tyyppisillä laskelmilla vaan periaatteella ”joka hakkuusta palautetaan osa investoinnilla takaisin metsään ja kasvuun, positiivinen kassavirta säilyttäen”. Joka vuosi tuo ei tietenkään toteudu, mutta hakkuiden välisellä tarkastelujaksolla kylläkin.

Mitä olen huomannut, jk-keskusteluissa yleensä korostetaan uudistamisen epävarmuutta ja sen kustannuksia. Meillä tuo on pitkällä aikavälillä pienimmästä päästä eli suurimmat kustannustekijät tulevat paikkojen kunnossapidosta ja kasvuedellytysten luonnista (raivaus, infra, lannoitus, muut pienet +/-0 metsurityöt, perkaukset jne).

Edellä esitetyn perusteella voinee päätellä, että hoitotapamme ei ehkä ole jk:ta puhtaimmillaan, ei myöskään jaksollista vaan jotain siltä väliltä. Perusfilosofiana on kuitenkin peitteinen metsä ja lähtökohtaisesti pyrimme aina siihen. Luonnon tosiasioiden edessä täytyy kuitenkin joskus toimia toisin ja kaapaista kuokka maahan ja taimi kylkeen.

Kiitos mielenkiinnosta! Keskustelu jatkukoon… 🙂

Kiitos isotee !

Isoteeltä kaipaisin myynti- ja/tai  hehtaarikasvulukuja vähän pitemmältä ajalta ja eri pohjilta.  Silloin olisi jotain kättä pitempää vertailtaessa.  Sehän, että metsätaloudessa saa positiivisen kassavirran ei vielä kovin paljon kerro.

Kuten jutusta näkyy, niin paljon joutuu siellä metsässä puuhailemaan.

Meilläkin on vielä joku harsintakauden kuvio.  Eräs esimerkki.  Mäntyä (n. 120 v) 189 kpl/ha, kuusta (n 70 v) 69 kpl/ha, koivuja eri-ikäisiä 159 kpl/ha ja haapaa 5 kpl/ha.  En ole koskaan nähnyt tuonkaan kuvion osalla muuta vaihtoehtoa kuin aukon.  Ainakin meidän metsille heikko taimettuminen on hyvin useissa paikoissa tyypillistä.  Nytkin on eräs 29-vuotisas ensiharvennuskuvio, jossa kuusta n. 1500 kpl/ha ja tilavuutta 146 m3/ha ja jota ei ole tarvinnut koskaan perata.