Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1,391 - 1,400 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • Gla

    AJ: ”Luonto tekee, paitsi tietenkin alaharvennusta ja aukkoja, myös eri-ikäismetsää, yläharvennusta ja pienaukkoja. Ylhäältä päin kuolevien puiden ikä on kuitenkin luonnonmetsässä paljon korkeampi ja aukea vaihe toistuu niissä harvemmin.”

    Eräällä rehevällä, pääosin järeää kuusta kasvavalla suojelualueella on runsaasti tuulenkaatoja. Isoimpiin reikiin on paikoin luontaista alikasvosta tuppaisiin tullut. Ei kuitenkaan muuta kuin kuusta. Tuosta puusto kyllä muuttuu erirakenteiseksi, mutta lajistoltaan se säilyy ennallaan. Metsätalousnäkökulmasta katsottuna näky ei ole miellyttävä, koska taimituppaat pitäisi harventaa, jolloin montaakaan kasvatuskelpoista yksilöä ei jäisi jäljelle. Saman ilmiön olen havainnut koivikkoon tulevassa alikasvoskuusikossa.

    Toisaalla lehdossa näytti tänä talvena/keväänä olleen perattu kuusia pois, jottei paikka olisi kasvanut umpeen ja lehtipuille ja pensaille olisi jäänyt valoa jatkaa elämäänsä. Onko tällainen museointi oikein luonnonsuojelualueilla, siitä saisi aikaan kiinnostavan keskustelun.

    Luonnonmukaisuutta verrattaessa talousmetsiin pitää olla varovainen. Toki luonnossa erirakenteisuus on suurempaa kuin jaksollisessa talousmetsässä. Luonnossa kuitenkin on kaksi uudistumismekanismia, pienialainen uudistuminen ja isompi. Pioneerilajit leviää vain jälkimmäisen kautta ja metsätaloudessa verrokki on tietysti päätehakkuu. Harsinta matkii pienialaista uudistumista, jossa tervehdyttävä pioneerivaihe jää pois. Sama ongelma on aukossakin, jos se uudistetaan kuuselle ja raivataan puhtaaksi. Valitettavan usein sattuneesta syystä näin tapahtuu ilman, että luontoväki tilanteeseen oikeilla työkaluilla ymmärtäisi yrittää vaikuttaa. Toki aluskasvillisuus hetken hyötyy valosta kuusikossakin.

    Mielestäni onkin turha yrittää määritellä sitä, kumpi on luonnonmukaisempaa. Muuttujia on monia ja niiden yhteismitallistaminen mahdotonta. Moni arvioi asiaa sillä perusteella, kumpi miellyttää omaa silmää ja siksi aukko saa negatiivisen leiman. Siksi väärin on toisen menetelmän julistaminen luonnonmukaisemmaksi ainakin ilman tarkempaa määrittelyä ja perusteluja.

     

     

    mehtäukko

    Siemenpuiden käytössä taimikko tuhotaan liian myöhäisellä puiden poistolla ja että lumipeitettä ei käytetä hyväksi. Jos alue on hankalien maisemien takana, alue voi kannattaa ennemminkin kylvää.

    ”Tottahan nykyisellä kalustolla siemenpuut voidaan nostella ja suunnata. Ei tarvitse vedellä taimistossa, niin kuin tapana on ollut, muussakin hakkuussa.”

    Niitä oikeita siemenpuita ei kyllä kummoisesti nostella.Suunnattu kaato on eri juttu ja sen jatkona noheva kuski ajaa rungon suuntaisesti syöttäen siten että latvus pysyy paikallaan. Ei tuhoudu taimikko.

    Puuki

    Jovainilla on  nyt jokin virhekäsitys puun kasvatuksen aikajanasta. 40-50 vuotiaat luontaisestikin syntyneet puustot ei ole minulla ainakaan enää mitään taimikoita vaan 2.-ja 3. kehitysluokan metsiä, joista  kaikki  on jo yhden kerran harvennettukin. Vanhimmat  jo toisen kerran.

    Gla

     

    RR: ”Metsä vai puupelto. Luonnon ekosysteemin mosaiikki vai monotoonisuus?

    Emme todellakaan tiedä, mihin monotoonisuus ja jalostaminen puuntuotannon näkökulmasta johtaa.

    Keskustelua tulisi käydä siitä kuinka kumpaakin menetelmää voidaan kehittää.

    Jos tähdätään maksimaaliseen puuntuotantoon, vastaus on voimaperäinen jaksollinen kasvatus.

    Jos tavoitteena on kannattavuus, kysymys jää vastausta vaille. Riippuu laskentakorosta, kasvupaikasta, tuntemattomasta tulevaisuudesta jne.

    Jos tavoitteena on metsän muut arvo, vastaus on jk.

    Motokuskin ihanne näyttää olevan kuutin puut suorissa riveissä, tasavälein ja raivattuna kaikesta muusta. Ehkä motokuskin ammattitaitoa ei silloin tarvitakaan, voidaan käyttää halpatyövoimaa tai robotteja.

    En ollenkaan ymmärrä tätä vastakkainasettelua.”

    Olen periaatteessa samaa mieltä vastakkainasettelun tarpeesta. Tosin kun pohditaan, millä menetelmällä metsää kannattaa kasvattaa, vertailun ja vastakkainasettelun raja on häilyvä. Ongelma siitä tulee kuitenkin vain silloin, kun aletaan kasvattaa toisten metsiä.

    Mainitsemiasi määritelmiä on kuitenkin hauska tarkastella, koska moni ymmärtää ne eri tavoin. Itselläni on tasaiselle maalle riviin istutettuja kuusikoita ja koivikoita. Moni nimeää ne puupelloiksi, mutta kuusikoissa näkyvyys on heikko, eikä rivejä erota. Ehkä kl 03 ne jälleen alkaa erottaa, kun puusto harvenee ja näkyvyys paranee. Veikkaan kuitenkin, että tuolloin kuvio on mielyyttävä kulkea ja vaikutelma kovin metsäinen. Kritiikkiä tulee korkeintaan aikanaan päätehakkuusta. Koivikossa puolestaan alikasvoskuuset hävittää rivit, joten sekään tuskin kenenkään mielestä enää on ns. puupelto, vaikka lähtökohta molemmissa on ollut puupelto puhtaimmmillaan. Luonnon kannalta ei muutenkaan taida olla merkitystä sillä, onko puut rivissä vai hajallaan. Vain metsätaloudesta näppylöitä saava katsoja saattaa riveistä pahastua, mutta onneksi mikrobit, sienet, hyönteiset ja muut pieneliöt isommista puhumattakaan ei siitä välitä. Samasta syystä ei voi sanoa, että jk olisi muiden arvojen osalta oikea ratkaisu.

    Monimuotoisuutta puolustetaan monesti myös sillä, että on eri kehitysvaiheen kuvioita vierekkäin. Toki se on monimuotoisuutta, mutta moni laji vaatii kuitenkin isompia yhtenäisiä elinympäristöjä. Silloin tuollainen monimuotoisuus ei ole luontoarvoille eduksi. Tässä yhteydessä käytetään termiä ”mosaiikki” ja koska sinäkin sitä käytit (ehkä eri merkityksessä), oli tämäkin syytä tarkentaa.

    Onneksi pelkkää vastakkainasettelua ei kuitenkaan ole. Johan jaksolliseen menetelmään suositellaan otettavaksi mukaan muitakin seikkoja kuin monotonisuutta. Sekametsiä suositellaan, vuoroviljelyä jne. Mielestäni se on menetelmän kehitystä. Heikkouksien kieltäminen ei ole kehitystä ja siinä pahinta tilannetta edustaa erään alan ahkeran professorin tuotanto. Itsekin olet siihen syyllistynyt, kun olet käyttänyt erään toisen kaverin laskelmia tarkoitukseen, johon niitä ei ole tarkoitettu.

    Edelleen suurin ongelma on kuitenkin muualla kuin kinassa jatkuvan ja jaksollisen välissä. Siksi kaikkien luontoarvoista ja metsätaloudesta kiinnostuneiden pitäisikin yhdistää voimat ja suunnata ne yhteistä vihollista vastaan. Arvaatko, mitä tarkoitan?

    kuusessa ollaan

    Tilan lähistöllä on pienialainen suojelumetsä, joka rajattiin 80-luvun alussa normaalista talousmetsästä. Nyt kehitys on siirtynyt siihen vaiheeseen, että keloontuneita kuusia on kaatunut ja koivuja kuivunut pystyyn. Kaikki aukkopaikat 100% kuusentaimea täynnä. On oikein tyypillinen esimerkki tässäkin keskustelussa mainitusta kuusettumisongelmasta.

    Eilen metsäkävelyllä olin kuviolla, josta lumi tuhosi 2010 suuria kohtia, mutta jätettiin vielä aukkoisena kasvamaan. Kaikki aukkopaikat, joihin olisi kuvitellut nousevan taimia (valoa riittää) ovat heinikoituneet. Yksittäisiä hieskoivun taimia siellä täällä.

    Muokkasin kaivurilla ohikulkiessani pari kohtaa, jotta näkisi mitä se auttaisi taimettumiseen. Niissä kohdissa sankka vatukko.

    Kuvio karumman pään MT.

    Puuki

    Niihin kaivurilaikkuihin saattaa ilmestyä kuusen taimia 20-30 vuoden päästä. Sekin on mahdollista.

    Kuviottaisesti metsiin kannattaa ainakin tuholaistutkijan (metsäuutisissa) mietteiden perusteella alkaa suosia entistä enemmän sekapuustoja yhden puulajin sijaan , jos vain mahdollista.

    Gla

    Mikä estää sekametsien kasvatuksen?

    A.Jalkanen

    ”Siksi kaikkien luontoarvoista ja metsätaloudesta kiinnostuneiden pitäisikin yhdistää voimat ja suunnata ne yhteistä vihollista vastaan.” Ei näin, vaan kehitetään menetelmiä yhdessä paremmiksi, myös kansalaisjärjestöjä kuunnellen. Poteroihin kaivautuminen ja sieltä ampuminen johtaa vain siihen, että yleinen kansalaismielipide kylmenee puun käytölle. Hiilinielukeskustelu on jo antanut viitteitä tulevista kamppailuista. Kannattaa varautua siihen, että puun käytössä jalostusasteen nosto saattaa olla kestävämpi tie kuin suuri volyymin nosto.

    Jokaisella metsäkuviolla pitää päättää erikseen, mikä on kuvion tarkoitus ja tavoiteltu tuotos ja mikä metsän käsittely palvelee parhaiten tätä tarkoitusta. Esimerkiksi rantametsissä voidaan haluta avata näkymiä ja lisätä lehtipuun määrää. Jos jk-hakkuussa pudotetaan pohjapinta-ala uudistamista varten 10:een, kyllä siinä varmaan alkaa jo lehtipuukin uudistua. Aika näyttää ja kokemusta kertyy.

    Puuki

    ”Mikä estää sekametsien kasvatuksen?”

    GLa ei ole varmaan nähnyt karukkokankaita, joissa ei kasva kuin mäntyä ?

    Sekametsien kasvatusta (ainakin jos myös kannattavuutta tavoitellaan) saattaa rajoittaa muukin asia kuin kasvupaikka. Siitä on ollutkin ”jonkin verran” jo puhetta mm. metsälehden keskustelupalstalla.

    Timppa

    Sekametsän kasvatuksen estää siihen soveltumaton maapohja.  OMT-pohjilla ei kannata yrittää kasvattaa mäntyä eikä VT-pohjilla kuusta.  Me kasvatetaan suunnitelmallisesti sopivilla MT-pohjilla mänty-kuusisekametsää, joka muuten kasvaa enemmän kuin yhden puulajin metsä sillä pohjalla.

    Männyn luontaisen uudistamisen suurin haitta on se, että sopivia siemenvuosia keskimäärin joka viides vuosi.   Kun kuitenkin pohja pitää käsitellä, niin on edullisdta kylvää samalla kertaa männynsiemen.   Kylvökään ei kuitenkin onnistu varmasti kuvion kaikissa osissa.  Siksi istutetaan seuraavana vuonna 1000 kuusta/ha.

    Hämmäsdtyttävän hyvin ovat meidän sekamretsät selvinneet hirvistä.

Esillä 10 vastausta, 1,391 - 1,400 (kaikkiaan 2,034)