Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1,261 - 1,270 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • mehtäukko

    Nettonykyarvoja laskemalla saadaan sitoutuneen pääoman suhteellinen tuotto selville etukäteen, jos lähtöarvot ”osuu” oikeiksi. Menetelmässä on heikkouksia, joita voidaan helposti osoittaa. Mutta kutakuinkin suuntaa antavia tuloksia sillä saa laskettua.  Laskelmissa saa tosin miltei minkä tahansa tapauksen näyttämään sopivaa lopputulosta, jos lähtöarvo-oletukset valitaan ” oman agendan” mukaisiksi.

    Tuo on Puukilta hyvä toteama nyt ja jo aiemminkin käytyyn vatvatukseen.

    Villakoiran ydin monessa yrittämisessä,- myös metsätalouden, on sen tietoisesta ohjailemisesta hoitotoimenpiteillä saadun kehityksen ja kasvun ihme. Laiminlyönneillä sitä ei tule…eikä lopulta laskeskemallakaan.

    uudehko metsänomistaja

    Timppa

    ”Nämä määrämittahakkuut (tai harsinnat jos niin haluaa sanoa) taisivat ainakin virallisestiloppua jo 1910-luvulla uuden metsälainm mukana.”

    Epävarman  muistikuvani mukaan sanaa ”märämittahakkuut” käyttivät kylämme isännät niistä suurista metsäntöistä, joita suurten yhtiöiden metsissä suoritettiin ennen kuin niitä luovutettiin Karjalan siirtolaisille. Kyse oli ilmeisesti 1950-luvun tienoilla. Liekö sanalla tuolloin ollut sama merkitys kuin Timpan mainitsemilla määrä’mittahakkuilla?

     

    uudehko metsänomistaja

    A.Jalkanen. ”Tämä edellyttää, ettei kaikkia puita poisteta ennen muin ne ehtivät tuottaa siementä”. Se, ettei kaikkia kaikkia puita poisteta ennen kuin ne ehtivät tuottaa siementä toteutunee liki aina  jk-menetelmässä. . Tasaikäiskasvatuksessa taas lienee sääntönä ostaa aina päätehakkuun jälkeen uudet jalostetut taimet

    suorittava porras

    Ja fiksuimmat huolehtivat uudistusalansa ravinteet tasapainoon terveyslannoituksin istutuksen yhteydessä .Jk puolella tämä taitaa jäädä tekemättä .

    Jätkä

    uudehko metsänomistaja:

    ”-Epävarman  muistikuvani mukaan sanaa ”märämittahakkuut” käyttivät kylämme isännät niistä suurista metsäntöistä, joita suurten yhtiöiden metsissä suoritettiin ennen kuin niitä luovutettiin Karjalan siirtolaisille. Kyse oli ilmeisesti 1950-luvun tienoilla. Liekö sanalla tuolloin ollut sama merkitys kuin Timpan mainitsemilla määrä’mittahakkuilla?”

    Ne Määrämittahakkuut jatkuivat kyllä ihan 40-luvulle asti.  Sodan jäleen alkoi kiivaat ”Aavistushakkuut”, joissa metsäyhtiöt hakkasivat parhaat kasvupaikat aukoksi. Aukot sijoittuivat niin, että suunniteltujen asutustilojen sijoittamiselle järkeviin paikkoihin tuli tavallaan luonnollinen este. Ei siinä harsittu, haravoitu, eikä määrämittahakattu.

    Myös Metsähallitus kunnostautui riipimällä parhaat metsikkökuvionsa aukoiksi.

    Visakallo

    Neuvostoliiton vaatimat sotakorvaukset johtivat myös joko suoraan tai välillisesti suuriin avohakkuisiin. Suomi ei ollut tässä suinkaan ainoa. Itä-Saksakin sai maksaa avohakkuilla sotakorvauksia Suomea kauemmin.

    Kuitupuunkasvattaja

    JK-keskusteluissa unohtuu, että metsät ovat palaneet 300-500 vuoden välein. Välttämättä kaikki puusto ei ole palanut eikä pohjakaan aina kokonaan.

    Metsänpohjan tai metsän kulottaminen on tärkeä vaihe mm. maaperän ravinnekierron ja pieneliöstötoiminnan vuoksi. Jatkuvassa kasvatuksessa taitaa unohtua, että maa tarvitsee ravinnekiertoa ja sammalikon poiston aina silloin tällöin. Lämpö ei pääse maahan, jos sammal on eristeenä.

    Tasaikäiskasvattajat voivat kulottaa metsäpohjaa ja muokkauksella pyritään samaan. Sammaleristettä rikotaan ja lämpö pääsee maahan. Samalla ravinnekierto vilkastuu. Soistuneen paksusammalisen kankaan äestys on toiveajattelua. Maa tarvitsee lämpöä ja sammaleriste ei silittämällä  kummene mihinkään.

    Visakallo

    Jk-metsän todelliset hoitotyöt ja niiden kulut eivät edelleenkään tunnu olevan täällä kovin suosittu puheenaihe, miksi? Jaksollisen metsän uudistamisen ja hoidon kulut olemme kuulleet jo satoja kertoja, joskus jopa kahdella kerrottuna ja verotuskin unohtaen. Minulla on jk-metsien hoitokulut kyllä kirjattuna, mutta en ole tarpeeksi pätevä ja sopiva, jotta niitä voisi täällä käyttää. Eikö tällaisessa tilanteessa olisi yleisen uskottavuuden nimissä syytä jo lyödä hyväksyttäviä lukuja pöytään.

    Timppa

    Määrämittahakkuu tarkoitti siis sitä, että hakattiin kaikki määrätyn läpimitan ylittävät puut.   Lopputulos vaihteli aukosta harsintametsään, josta siis suuret puut oli hakattu.

    Harsinta tai kauniimmin sanottuna jatkuva kasvatus uli yleismenetelmäksi joskus 1900-luvun alussa kuten tuolla edellä kirjoitin.

    ”Aavistushakkuut” taisivat olla aika usein käytössä, kun metsänomistaja joutui luovuttamaan maataan nimellistä korvausta vastaan.  Sellaisia taidettiin harrastaa jo 1920-luvulla, kun torpat lohkottiin torpparivapautuslain seurauksena.  Ja tietysti sotien jälkeen pika-asutukseen tai rintamiehille lisämaiksi.

    Visakallo

    Aavistushakkuut palasivat joksikin aikaa 90-luvulla, tällä kertaa mielivaltaisten valkoselkätikka-suojelupäätösten takia.  Sitten muuttui muoti, ja oravat tulivat tilalle. Nyt onkin sitten vuorostaan EU:n ilmasto-lottokone käynnissä.

Esillä 10 vastausta, 1,261 - 1,270 (kaikkiaan 2,034)