Näillä karumman mustikkatyypin mailla kuusi vaan on sitkeä taimivaiheessa ja jyrää muun ohitse.

Suojelusta ja jk:sta vielä Visakallon sinänsä ihan aiheelliseen kysymykseen. Minusta noita pitää tarkastella käsi kädessä. Tarve on sekä suojelulle, että puun tuotannolle ja samalla kuviolla tavoitteet ei tehokkaasti toteudu millään kasvatustavalla. Koska puu on meidän ainoa uusiutuva kotimainen raaka-aine ja sillä tulevaisuudessa on pakko korvata yhä enemmän uusiutumattomia, puuta pitää tuottaa tehokkaasti niin kustannusten kuin määränkin osalta. Tällöin on mahdollista jättää riittävästi(?) metsiä aktiivisen puun tuotannon ulkopuolelle suojelun tarpeisiin. Tehoton tuotanto ei tätä mahdollista, koska silloin tarvittava määrä puuta joudutaan haalimaan entistä laajemmalta alueelta. Lisäksi korjuun kustannukset kasvaa eli hukkaamme kilpailussa markkinaosuutta muille maille. Tätä ei mitkään Tahvosen tai Lähteen laskelmat kannattavuudesta muuksi muuta.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jk otetaan entistä useammin esiin neuvonnassa. Eihän se sitä tarkoita, että jk:n suosio tuosta kasvaisi, saattaa jopa käydä päin vastoin, kunhan kyse on aidosta neuvonnasta, eikä menetelmän markkinoinnista.

Lopputuloksen kannalta (luontoarvot) olisi huomattavasti tuloksekkaampaa, jos nämä luontoihmiset alkaisivat katsoa jaksollisessa kasvatuksessa olevia monimuotoisuuden pullonkauloja. Tällä hetkellä hirvieläinkanta on todennäköisesti ylivoimaisesti pahin ongelma. Maaperän mikrobien (monimuotoisuuden perusta!) toimintaa vilkastuttava koivun kasvatus rehevillä paikoilla on pääosin mahdotonta, männyn maita kuusetetaan ja taimikkoa varjellaan hirvieläimiltä puhtaaksi perkaamisella sieltäkin, missä haapojen + muun sekapuuston voisi antaa kasvaa. Lisäksi kun luontoihmiset ovat puhuneet puun jalostusasteen noston puolesta hakkuiden määrän kasvattamisen vaihtoehtona (kestävä hakkuiden määrä), hirvieläinkannan leikkaaminen tukisi tätäkin tavoitetta. Nyt kasvatettavissa metsissä markkinoille tuotetaan yhä enemmän lahoa kuusta. Myös koivuista ja männyistä yhä suurempi osuus menee pilalle eläinhirvituhojen takia eli jalostusasteen noston tiellä on pahoja esteitä, eikä ne poistu jk:n avulla. Päinvastoin.

Tällä hetkellä luontoihmisten toiminta lähinnä kuormittaa suomalaista yhteiskuntaa, kun päätä mäntyyn hakkaamalla koitetaan toteuttaa omaa idealismia. Siihen meillä ei ole varaa. Aloittaa pitäisi niistä asiosta, jossa intressit ovat yhteisiä. Tätä olen koittanut kysyä, mutta ainakin SLL vain kiemurteli vastauksessaan. Eikö asia ole juolahtanut mieleen, vai onko liikkeen julkisivu ja sen mahdollistama varainkeruu kettutytöiltä luontoarvoja tärkeämpää. Yhteistyö metsätalouden kanssa ei mahdu anarkistien porukassa samaan kuvioon, eikä varsinkaan hirvieläinten tappaminen. Toivon kuitenkin, että tätä näkökulmaa pidettäisiin esillä. Siten ajattelutapa vähitellen voi ehkä muuttua. Mielelläni myös maksaisin kannatusmaksun liikkeelle, joka ajaa myös minun arvostamiani asioita eli kestävää tulevaisuutta. Uskon, että sadoista tuhansista metsänomistajista suuri osa ajattelee samoin, joten potentiaalia varainkeruussa on käyttämättä runsaasti.

Suomalaisen metsätalouden paras turva on biologia, jonka lakeja yksikään polittinen tai aatteelinen ryhmä ei pystynyt muuttamaan. Kysymys on vain siitä, kuinka pitkälle luonnonvastaisilla uskomuksilla ja -opeilla kuilloinkin edetään, ja missä vaiheessa syntyneitä vahinkoja aletaan korjata. Nyt ollaan menossa harhaoppien suuntaan, mutta käännös parempaan on tulossa.

Virallisesta neuvonnasta saa juuri sitä tutkinustietoa, jota on vaikka lampaat söis. Eihän sitä kuuluisaa harsinta julkilausumaakaan värkätty silmät ummessa, vaan se perustui tutkimuksiin ja jaksollisen kasvatuksen kokeiluihin joita oli tehty jo 20-luvulta asti.

Virallisesta neuvonnasta ei tietenkään jaeta jk ideologiaa, niinkuin aloittaja toivoisi.

Terveisin: Korpituvan Taneli