Puunhalaajalta hyvä kirjoitus.

On selkeää aliarvioimista, kun väitetään, että kuitupuuna hieskoivu on vähempiarvoista, kuin mänty – tai kuusikuitupuu. Sehän ei pidä paikkaansa.

Myöskään metsänomistajakunnan poliittinen jakauma lienee aivan toinen, kuin jotkut Lahtariperintöä kannattelevat kuvittelevat. Maa- ja metsätilat on yleensä pistattu niin, että myös ne fiksummat lapset maatilalla, jotka ovat lähteneet normaaleihin, jopa teollisuusammatteihin, omistavat valtavan määrän metsää. Heillä on varsinkin nykyään, kun ollaan myyntituloverotuksessa, lähes yhdentekevää, tuleeko metsästä hieman myyntituloja. Pinta-alaverotuksen aikaan joka vuosi tuli muistutus metsän tuottomahdollisuuksista.

Etelä- ja Länsi-Suomessa metsän merkitys maatalouden kyljessä on usein sangen pieni. On maatiloja, joissa on viljelymaata useita satoja hehtaareita, joko omia tai vuokrattuja, mutta metsää vain kymmeniä hehtaareita. Esim metsäpinta-alaa on 10 % kokonaispinta-alasta. Jos metsä tuottaa muutaman satasen/ ha /v , ja peltohehtaarille saa enemmän tukiaisia jopa viljelemättä sitä lainkaan, ei metsässä ole kovin tukevaa turvaa maatalousyrittäjälle.

Metsälain muutos vei lisäksi metsiltä niiden vakuusarvon entiseen verrattuna hyvin alas, joten sitä kauttakin metsien merkitys on vähentynyt.

Puunhalaaja on mielestäni ensimmäinen rehellinen jk:n kannattaja-kirjoittaja 50 vuoteen! Toivoisin muidenkin ottavan hänestä mallia.

En ole koskaan muuta toivonutkaan, kuin työrauhaa puuntuotantotavalleni, ja samaa voin nyt toivoa myös jk-ihmisille. Uskoin nuorena jatkuvaan kasvatukseen, mutta se ei silloin vastannutkaan odotuksiani, eli minusta tuli jk-luopio.

En ymmärrä Annelin väitettä, että mhy:n neuvoja ei kykene saamaan tietoa asiakkaan tarpeista ja toiveista eikä tästä syystä kykene kertomaan jk.n ongelmista ja riskeistä.

Mielestäni syynä metsäneuvojien toimintatapoihin on sekä tiedonpuute että asenne. Asenne johtuu selkeästi koulutuksesta tai tarkemmin sanottuna  koulutuksen puutteesta. Tietämättömyys johtuu osittain metsäkoulujen asenteesta ja osittain yleisestä tiedonpuutteesta jk-kasvatuksesta.

Tiedon puute on ymmärrettävää, kun huomioidaan aika kuinka lyhyen aikaa jk on ollut laillista. Siitä ei kerta kaikkiaan ole tietoa. Negatiiviset lausunnot johtuvat ainakin osittain käsityksestä, että jk on  entisaikojen harsintaa. Menee vielä vuosia ennen kuin jk:n käytännön tiedot ja taidot on optimoitu parhaaksi mahdolliseksi. Nykyisellään vain professoritason teoreettinen tutkimus näyttää molevan taso, missä pidetään jk.ta mahdollisena.

Tasaikäistä metsänkasvatusta alettiin ajaa sisään laajalti sotien jälkeen. Hoito ja korjuutavat ovat sekä kaikki menetelmät ovat nykyiselleen kehittyneet valtavasti. Menetelmät kehittyvät jatkuvasti menetelmälle edullisimpaan suuntaan.Jk:n menetelmät ovat pääsääntöisesti monelta osin samoja kuin tasaikäiskasvatuksessa. Koneet ja metsurien koulutus on kehitetty tasaikäiskasvatuksen tarpeita varten.  On ymmärrettävää, etteivät nykyiset jk-käytännöt ole vielä kehittyneet parhaille tasoille. Kuitenkin monet tasaikäiskasvatuksen kannattajat pyrkivät parhaansa mukaan estämään jk:n kehittymistä. He vertaavat estottomasti kyseistä kehityksen alussa olevaa menetelmää toiseen likimain täysin kehittyneeseen menetelmään.

Mielestöni metsäneuvojia on turhaa syyttää tietämyksen puutteesta jk-kasvatuksesta. Mielestäni oppilaitoksia on turhaa syyttää vääristä asenteista. Se johtuu tietämyksen puutteesta koko alasta. Sen sijaan syytän monia alan metsäalan silmäätekeviä väärästä asennoitumisesta jk-kasvatukseen. Mm olen käyttänyt sanontaa mututuntuma. Tällä tarkoitan yksityisten käyttökokemusten yleistämista koko alaa kuvaaviksi ”totuuksiksi”. Esimerkiksi kerrotaan tasaikäismetsän tukkiprosentin olevan yli 80% ja käytetään kyseistä lukua tilanteiss, jolloin lasketaan tukkisaantoja. Kuitenkin tälläkin palstalla moni on todennut saavuttaneensa 60 – 65 prosentin tukkiprosentin. Jos vertailuissa toista menetelmää arvioitaessa käytetään poikkeuksellisen edullista huipputulosta ja toista arvosteltaessa menetelmän keskimääräistä tulosta, kyse on mutu tuntumasta. tarkennin sanottuna vääristelystä ja vieläpä tarkoituksellisesta vääristelystä.

On myös totta, että jk:ssa monia tietoja on vaikeaa löytää tilastoista. Syynä lienee se, että jk:n lyhyen käyttöajan ja harvinaisuuden takia takia moisia tilastoja ei ole saatavissa. Myös kaikki tietämys jk.sta on harvoista lähteistä saatua ja siten sattumanvaraista eli mututuntuman tasoista. Tässä on syy, miksi lämpenin MaalaisSepon ajatukselle mhy:n puitteissa olevan tietämyksen keräämisestä määritellyille erikoisneuvojille sekä eri mhy:n yhteistyön lisäämistä. tarkoitus oli auttaa jk-kasvattajia mutta ehkäpä enempi aikaansaada alalla vallitseva mututuntuma asiallisiin laaja-alaisiin käytännön tilastoihin. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että alan johtomiesten asenne ei salli moisen tiedonkeräämisen yleistymistä. Huomioiden kustannusten rajallisuus kyseessä on mielestäni pakko olla vain asenne, eli tavoite  siitä, ettei todellisia totuuksia saa tulla esiin eikä jk  kehittyä nykyiselle menetelmille kilpailukykyiseksi menetelmäksi.