Ei metsäneuvojilla ole mahdollisuutta kouluttautua työn ohessa jk-kasvatuksen asiantuntijoiksi. Vaatisi paljon aikaa ja harrastuneisuutta. Työnantaja tuskin suostuisi opiskelukustannuksiin varsinkin, kun on epävarmaa, että homma olisi työnantajan näkökulmasta katsoen edes pitemmän päälle kannattavaa. Käytännön kokemusten kautta voi tietysti oppia, mutta ei parissa vuodessa. Virheitä tulisi metsänomistajien piikkiin liikaa ja neuvojalla voisi olla pian edessä alan vaihto.

Jos professoritkaan, jotka virkansa puolesta pystyvät paremmin perehtymään aiheeseen, eivät ole riittävän päteviä, niin miten sitten mhy:n neuvojat, joiden on tehtävä riittävästi laskutettavaa työtä.

MaalaisSeppo.

Ymmärrän kantasi, samoin käsityksesi jk-kasvatuksen ammattilaistumisen vaikeudesta. Siihen ei varmasti kouluttauduta muutamassa vuodessa. Mutta, jos jollekin jk-kasvatuksesta kiinnostuneelle annetaan mahdollisuus parikin vuotta ”käsitellä” kaikki mhy:n jk-kasvatukseen liittyvät asiat, hän on varmasti parempi tuon alan asiantuntija kuin kukaan muu mhy:n piirissä.

Tämän ketjun kirjoiruksista päätelleen jk-kasvtukseen ei edes voi olla paikkaa,jossa koulutetaan jl-ammattilaisia. Alan tietämys on hajallaan erilaisten mututuntumien viidakossa.  Jos professorotasoiset henkilöt ovat julkisesti erimielisiä jk-kasvatuksesta, niin kenellä on kykyä ”opettaa” ”oikeita” menetelmiä? Ainoa keino kouluttautua alalle lienee opiskelu käytännön työssä. Täydelliseksi siinä ei tule koskaan, mutta muita paremman tietämyksen hankkiminen lienee sitä haluaville helppoa. Tämänkään takia esitetty menetelmä ei mielestäni ole kallis työnantajille. Totta kaiy erikoiskurssit maksavat, mutta jos ei löydy pätevää henkilöstöä kouluttajikse, ne ovat tarpeettomia.

Jostain syystä alaa hallitsevat vanhat jäärät eivät näytä haluavan jk-kasvatuksen tosiasioiden leviämistä. Vaikuttaa, että heidön tarkoituksensa on vain nykyisten mututasoisten huhujen levittäminen. Vain tuo tahdon puute selittää, ettei itsestäänkin selvää jk-asioiden keskittämistä ole otettu käyttöön kaikssa mhy:ssä. Liekö sitten syynä halu tehdä kaikessa kaikki puunjalostusyhtiöiden toiveiden mukaan. Tuohon suhtautumiseen on syytä aikaansaada muutos.

Tästä syystä toivoin, että tulevissa mhy:n määräävien elinten luottamusmieskokouksissa asiaa nostetaan esille ja pyydeyään kannanottoa. Valitettavasti myös noita mhy:tä ohjaavia luottamusmieselimiä ohjaavat vanhat jäärät, joten tulos on epävarma, mutta ehkäpä ainakin joissakin edistyksellisissä mhy:ssä asiasta kiinnostutaan.

Asiakkaiden, mhy:n jäsenten suhtaantuminen tuollaiseen tietämättömyytensä tunnustavaan ”asiantuntijaan” on arvoitus. Jo etukäteen pitää asiakkaille tehdä selväksi asiantuntemuksen taso. Todennäköisesti osa katsoo ”palvelun” olevan turhaa. Osa taas ymmärtää palvelulla tähdättävän todellisen kirjatun tiedon keräämiseen yhteen paikkaan, josta niitä sitten voidaan luovuttaa asiakkaalle. Tarve todelliseen tietoon on suuri, eikä nykyinen mutu-taso tyydytä suurta taloudellista päätödtä tekevää metsänomistajaa.

Asia, jossa tuollainen ”asiantuntija” kykenisi nopasti saavuttamaan tarvittavan tietämyksen olisi tieto alueen korjuuyrittäjien, korjuuyritysten  ja ostajien suhtautumisesta jk-metsään. Jos näiden asenne on ainostaan tasaisäiskasvatusta oikeana pitävä, ei sellaisen kanssa toimita jatkaa. Joten ”asiantuntijalle kerääntyvä tieto noiden oheihenkiläiden asenteista on arvokasta. Hyvää työtä ja kunnollista jälkeä aikaansaava hakkuuyrittäjä on arvokas erityisesti jk-kasvattajalle, koska alalla osaajia on vähän.

Onhan jk-tutkittu vaikka kuinka kauan, mutta tulokset ovat olleet hyvin epävarmat. Ei se ole asenteista kiinni, jos homma ei oikein toimi. Joissakin tapauksissa jatkuva kasvatus voi toimia tai sitten ei toimi. Jollei sitä tiedä etukäteen, niin en minä ainakaan ota sukupulven kestävää koekenttää ristiksi.

Lukijoiden kuvissa puukilla on hyvä kuva aiheesta. Kuvan tapauksessa on käynyt onni, ettei myrsky ole kaatanut isompia puita.

uudehko metsänomistaja :

En tiedä mitä nimim. Timpan 10 vuotta sitten tekemiä tutkimuksia tarkoitat . Mutta omasta puolestani voin kertoa, että jo yli 10 vuotta sitten on tehty jk-koealoja ja tutkimuksia sen jälkeen on tehty melko paljon. ( Muualla kuin Suomessa jo paljon aiemmin.)

Mututiedolta kuulostaa väitteet kuten esim. tämä:”On aivan selvä, että jk tuottaa enempi tukkia kuin tasaikäinen, siitä on vahvaa näyttöä joten miksi nyt tällaista edes väitetään.”  Siis millä perusteella vahva se näyttö on saatu ja miten yleistettävä se on, kun lähdettä ei ole muuta kuin mielipide ?

Jos kaikki kritiikki on omasta mielestä vain ”mututietoa”, vaikka sille löytyy tutkimustiedon lisäksi myös käytännön kokemusta ja esimerkkejä, niin silloin on yleensä kyseessä asenneongelma ottaa vastaan mitään omasta kannasta poikeavaa ko. asiassa.

Tästäkin keskusteluketjusta ilmenee, että jk-metsänhoidon onnistuminen on epävarmaa. Joskus onnistuu ja joskus ei. Siis myös neuvonta joskus onnistuu ja joskus ei. Näihän voi toisinaan käydä myös jaksollisen osalta, mutta harvemmin.

Työnantajathan ovat viimekädessä vastuussa työntekijöidensä työn laadusta. En minä ainakaan työnantajana suostuisi siihen, että osa työntekijöistäni tekisi asiakaspalvelua epävarmaan tietoon perustuen. Jk-neuvonta voisi jotenkin menestyä siihen erikoistuneiden yritysten kautta. Ehkä myös keskenään verkostoituneiden yksinyrittäjien toimesta.