Hieman kiertoaikojen pituudesta. Luvut pyöristetty Etelä- ja Keski-Suomen hoidettuihin metsiin:

Jaksollisessa kasvatuksessa koko kuvion kiertoaika on uudistamisesta päätehakkuuseen 60 vuotta.  Puiden kiertoaika vaihtelee, eli  ensiharvennuspuun kiertoaika on 20 vuotta, ja sen osuus kokonaiskertymästä  10%.  2-harvennus 40 vuotta, ja osuus 20%,  ja päätehakkuu 60 vuotta, ja osuus kokonaiskertymästä 70%.

JK:ssa kaikkien puiden kiertoaika on sama, mutta se on 20-30 vuotta pidempi kiun jaksollisessa kasvatuksessa, sillä puut kasvavat vähintään puolet kasvuajastaan valtapuiden alla.

Jatkuvaa harsintaa olisi ollut suotuisaa tehdä kuluneena talvena, kun lunta ja pakkasta oli ihan riittävästi. Taitavasti tehty jk jättää jälkeensä täysipuustoisen metsän. ongelmia voi olla ja onkin. Yksi on tietenkin tuo uusien puiden syntyminen, Jos taimettuminen ei onnistu, niin käytännössä tie on kuljettu loppuun, koska esim maanmuokkaus ei voi onnistua ja kuntta on liian paksua.

Korjuun suorittaminen tehokkaasti ja puustoa vaurioittamatta, on usein liian vaikeaa järjestää ja kallista.

Jos jk metsässä aluspuukuuset ovat 60 vuotiaina alle kaksi metrisiä, niin ei kai sitä voida laskea niiden kasvuikään? Sehän alkaa vasta sitten, kun uutta latvaa työntyy yli kolmekymmentä senttiä vuodessa, eli harsinnan jälkeen? Ne aluskasvina olleet kuuset ovat ikäänkuin ”siemenpankissa” ensimmäiset 60 vuottaan.

Ennen vuotta-93 oli pinta-alaverotus voimassa. Verotus perustui verokuutiometreistä laskettuihin tuloihin ja oli progressiivista. Vähennyksiä oli ainakin uudistamis-ja taimikkovähennys +poistot ja joitain muitakin taisi olla. Lainojen korot sai vähentää kokonaan. Muualla työssä käyvät maksoivat usein yli 50 % veroa laskennallisesta metsätulosta ja puuta piti myydä verojen maksamiseksi.

Metsän kiertoaika lasketaan yleensä taimikon perustamisesta päätehakkuuseen. Jk:n kiertoaika voi olla esim. se aika joka kuluu jk metsän perustamisesta sen päätehakkuuseen ja taimikon perustamiseen, jos kasvatus ei ole jatkunutkaan odotusten mukaisesti päättymättömänä sarjana , kuten laskennassa oletetaan sen jatkuvan.

Edellä on ansiokkaasti keskusteltu jk:n taloudellisesta kannattavuudesta. Mutta tuo keskustelu menee minusta ohi aloitusviestin tilanteesta. Minun käsityksen mukaan aiheesta lisää tietoa hamuavat eivät ensisijaisesti tavoittele maksimaalista tuloa.

Toistan itseäni. Suomi kaupungistuu ja vihertyy. Lisääntyvälle joukolle metsä ei ole enää elinehto. Jos siitä peritystä metsästä saa joskus tuloja niin hyvä homma, mutta sen täytyy tapahtua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Tyypit haluaa hyvän omantunnon ja kivat puunhalailukuvat someen.

Tähän tilanteeseen jk sopii hyvin. Järkevän naapurin avohakkuu ei ole niin suuri ongelma luonnon monimuotoisuuden kannalta, kun tällaiset jk metsät tuovat monimuotoisuutta. Niillä kehittyy enemmän lehtipuita ja lahopuita, ainakin jos harsintapelottelut otetaan todesta.

Metsäneuvojasta paljon riippuu, mihin leiriin kuuluu ja mitä on tehtävissä. Jos kuuluu jaksolliseen, asia on selvä. Jos taas toiseen, juurikaan mitään ei ole tehtävissä.

Asiahan on selvä, ei tarvitse jahkata. Kysymys on syystä ei seurauksesta. Estää jopa kaikkinainen järkevä keskustelu aiheesta. Urakoitsijat vieroksuvat jk:ta ja huonosti sopii myös metsäosaston logistiikkaan. Hinnoittelulla ja puukauppasopimuksilla ohjataan jk:ta, (kuin muutakin metsänhoitoa) pystykauppaan ja jaksolliseen metsänkasvatukseen. Ja todellinen kilpailu estetään pystykauppasopimuksella ja metsänomistajilta pääsy monopolin isoihin rahoihin.