Minusta antinpojan vuodatus on turhaa. Kysehän on siitä mitä metsänomistaja omaisuudellaan tekee. Minusta kyse on samasta asiasta kuin jokainen järven rannalla oleva kesämökki pitäisi saada jokaisen kansalaisen käyttöön kohtuullisella korvauksella. En usko että kesämökkiläiset ovat tähän valmiita niin miksi sitten metsänomistaja ei voi tehdä sitä mitä omaisuudelleen haluaa tehdä. Jos hän haluaa suojella niin siitä vaan mutta jos hän haluaa harrastaa metsäntaloutta niin eihän sitä tule rajoittaa kuten ei muunkaan omaisuuden hoidon osalta.

Toisekseen vertailu suojeluista pinta-aloista eri maiden välillä on turhaa koska lähtökohdat kansalaisten välillä ovat erilaiset. Meillä on perinteisesti metsätalous ollut yksi kansantalouden kulmakivi toisin kuin muissa pohjoismaissa jossa metsätaloudella on ollut huomattavasti pienempi merkitys kansantalouteen. Samoin yksityismaiden pinta-aloissa on suuria eroja maiden välillä. Pääosa Ruotsin suojeluista pinta-aloista on valtion maita joita meilläkin on suhteessa suojeltu aika paljon samoin kuin kuntien ja yhteisöjen maita.

Ja kyllä niitä vanhoja metsiä tulee nykyäänkin. Alle 100 vuoden päästä on pirusti vanhoja kuusikoita joita nyt perustetaan metsänviljelyksen kautta. Kaskiviljelyn kautta ne nykyiset vanhat kuusikotkin ovat syntyneet ja näinhän se tapahtuu jatkossakin hieman nykyaikaisin keinoin vaan.

Sen verran voisin vastata Antinpojalle, että ollaan Metso-ohjelmaan avulla perustettu luonnonsuojelualueita, jotka täyttävät ohjelman kriteerit.  Vanha kuusikko taitaa harvemmin täyttää.  Ja ollaanpa tehty metsälahja eli Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi perustettu täysin vastikkeetta luonnonsuojelualue.

Moni muukin metsänomistaja on täysin vapaaehtosesti suojellut alueitaan silloin kun niillä on suojeluarvoa.  Siitä ei siis kukaan kuitenkaan pidä, että joku tulee sanomaan, että sinun pitää suojella tuo vanha kuusikko.  Nimittäin siinä hommassa ei ole mitään järkeä ja kuten tuossa edellä todettiin, Suomessa on sadankin vuoden kuluttua vanhoja kuusikoita.

Täysin ymmärrettävää on tietysti se, että metsänomistaja pyrkii saamaan suojelukohteesta käyvän hinnan.  Epäilemättä silloin ostotarjous auttaa.  Oma kokemuskin sitä tukee.  Jos on tarjous, niin hinnoittelu lähtee sen perusteella, muuten saattaa saada huonomman hinnan.  Kummallakin tavalla on tehty suojelupäätös.

Tuolta aloituksesta käy selville kyllä miksi nämä kaksi asiaa sekaantuvat keskenään. JK ajaminen metsien käsittelytavaksi on vain suojelun väliporras. Sitten kun metsä on jk:lla saatu tuottamattomaan tilaan, niin omistajakin suostuu paremmin suojeluun, kun se ei kerran mitään tuotakkaan.

Terveisin: Korpituvan Taneli

No joo, mulla lähti sivuluisuun, ei ollut tarkoitusta käsitellä suojeluasiaa tämän keskustelun yhteydessä. Yleensä jatkuvasta kasvatuksesta sanotaan että se ei onnistu, se on kallista puuhaa, ostajat karttaa leimikoita, tulee juuri vaurioita, tulee korjuuvaurioita, alikasvos ei säästy, alikasvos ei kehity, taloudellinen tulos on huonompi kuin jaksollisen ja jk-tekijät ovat viherhörhöjä. Näille väittämille on yhteistä se että yksikään näistä ei pidä paikkaansa, jos teillä on metsää ja asia kiinnostaa niin pitkälle että jk-hakkuisiin niin siinä sen viimeistään näette. Jos teillä ei ole metsää niin kiinnostuskaan ei auta, jos olette toimihenkilöitä niin tuskin se kiinnostaa jos pitää löytää laskutettavaa että on rahaa palkkojen maksuun.Yritykselle jonka rahavirtoja tulee metsän uudistamisen kautta tämä on huono ”pisnes”