Metsäverotusta ollaan vihdoinkin muuttamassa myös Suomessa yritysverotuksen suuntaan.
Tämä on ainoa keinoa kehittää metsätilakokoa ja puuntuotannon tehokkuutta.
Jää nähtäväksi, onko harrastemetsät mahdollista jättää nykyisenkaltaiseen järjestelmään.
Ruotsin kilpailukyky riippuu suoraan kruunun kurssista ja vaikeuksia on ollut jo jonkun aikaa. Viron tilanteesta en tiedä mitään.
Meillä on ilmeisesti yhtä paljon tietoa kaavailuista eli käytännössä ei yhtään mitään. Luonnos metsäohjelmasta sisältänee kaiken. Siksi minä en ota kantaa kehityksen suuntaan. Sen sijaan haluan tietää, mihin muutoksella oikeasti pyritään ja miten muutos aiotaan toteuttaa. Tällä hetkellä tilanne muistuttaa poliitikkojen vaalikeskustelua: ”Me haluamme parantaa työllisyyttä ja siten ratkaista taloudelliset ongelmat”. Saman toistaa jokainen puolue vasemmalta oikeaan, joten ketä äänestät?
Verouudistuksen yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen.
Nythän on tilanne, jossa metsätiloja ei kohdella samoin kuin muita yrityksiä.
Myös yrityksen koon kasvattamista ei kohdella samoin kuin muilla aloilla.
Eihän tämä tietenkään mukavalta kuulosta, mutta totuus on, ettei puuhapalstametsätaloudella tämän maan puuteollisuuden raaka-ainehuoltoa turvata.
Metsien sukupolvenvaihdosasiat olisi hyvä saada järjestykseen kuten on maataloudessa. Myös pienten metsänomistajien tasolla, muutos olisi tarpeen.
Ei ole ollenkaan pahitteeksi vaikka lisämetsän ostoa jotenkin avitettaisiin. Niin että halukkailla pienmetsänomistajillakin olisi mahdollisuus kasvattaa omistustaan ”ammatilliseen” suuntaantaan.
Tottakai myös isoille, jo ”ammattimaisille” metsänomistajille voisi olla syytä järjestää helpotuksia ostotoimintaan.
Tähän asti kaikki on kunossa.
Minua vain ihmetyttää se että mikä sinua riepoo pienimuotoisemmassa metsätaloudessa? Nimittelet sitä milloin harraste- milloin puuhapalstametsätaloudeksi.
Tämä hyökkäilysi pienmetsätalouden suuntaan antaa sen vaikutelman että olisit ajamassa jonkinlaista pienmetsätalouden kieltämistä tai ainakin vaikeuttamista, että sinulle riittäisi palstoja ostettavaksi.
Taneli: On kai tuo nyt maalaisjärjellä ymmärrettävä asia.
Kun metsäsijoittaja laskee palstan oston kannattavuutta, hän ottaa siinä huomioon että hän saa metsävähennyksen. Jos metsävähennys poistettaisiin niin päästäkseen samaan kannattavuustasoon palstan kanssa, sen hinta pitäisi olla halvempi. Siis myyjä saisi alhaisempia tarjouksia. Eikö se silloin alenna palstojen hintoja?
Voisi alentaa, mutta alentaisiko tarpeeksi? Tuskin ainakaan parantaisi sen kannattavuutta.
Hintojen pitäisi laskea, jotta päästäisiin edes samaan kannattavuuteen. Metsien kannattavuus on nykyisinkin niin heikko, etten edes ajattele hankkivani lisää. Jos metsävähennys poistuisi, niin kannattavuus tippuisi entisestään. Hintojenhan täytyisi romahtaa, että kannattaisi.
Metsävähennyksen poisto lisäisi käytännössä verotusta ainakin inflaation muodossa. (siksi metsävähennys kannattaa aina tehdä ensimmäisistä hakkuista) Lisäksi metsää ostetaan usein loppuelämäksi tai se siirretään sukupolven vaihdos muodossa, jolloin käytettyä metsävähennystä ei makseta myyntivoittoverona.
Minun mielestä metsävähennys on yksi parhaita tapoja edistää metsätilakauppoja. Jos se poistuisi, tilakauppoja tehtäisiin entistä vähemmän ja tilat pirstaloituisivat aina vaan pienemmiksi.
Miten yritysverotuksessa menee metsävähennykseen rinnastettava tilanne eli jos firma a ostaa firma b:n, onko kauppahinta jollain tavalla vähennyskelpoinen verotuksessa? Entä jos maatila ostaa lisää peltoa?
Tanelille:
Onko se väärin, jos koetan käyttää suomenkielen rikkautta kuvatakseni erilaisia tapoja omistaa metsää?
Kysymys ei todellakaan ole jaosta pienmetsänomistajiin ja suurmetsänomistajiin, vaan siihen ollaanko puuntuottajia vai jotain muuta.
Jos Suomessa aiotaan jatkaa ja uudistaa puunkäyttöön pohjautuvaa teollisuutta, jokainen meistä ymmärtää, ettei harrasteluonteinen metsätalous pysty turvaamaan raaka-ainehuoltoa.
Tehtyjen kyselyjen mukaan selvä enemmistö ilmoittaa metsänomistamisensa tavoitteeksi jonkun muun kuin puuntuotannon ja siitä saatavan rahan.
Tämä on kylmä totuus.
Ammattimaisesta puuntuotannosta on tehtävä riittävän houkutteleva elinkeino, jotta siihen saadaan jatkajia.
En ole itse mikään suurtilallinen, vaan jokaisen hehtaarin maltillisesti ostamalla ostanut.
En aio tilaani kasvattaa, koska parhaat paukut on jo käytetty, eli ikä alkaa painaa.
Itse siirryn aikanaan mullan alle, mutta metsät jäävät maan pinnalle.
Toivon, että jollakin olisi edes kohtuulliset edellytykset niitä hoitaa.
Glalle:
Pääsääntöisesti juuri niin kuin sanoit.
Yritysverotusta koetetaan lisäksi kehittää omia pääomia suosivaan suuntaan, jotta velkaantuminen vähenisi ja taantumakestävyys paranisi.
Tästä on naapurimaissamme hyvät kokemukset.
Suomalaiset yritykset ovat keskimäärin liian velkaisia ja siten hyvin haavoittuvia.
Eihän nämä asiat kovin monimutkaisia ole, mutta totuutta ei vain monestikaan haluta katsoa silmiin.
”Jos Suomessa aiotaan jatkaa ja uudistaa puunkäyttöön pohjautuvaa teollisuutta, jokainen meistä ymmärtää, ettei harrasteluonteinen metsätalous pysty turvaamaan raaka-ainehuoltoa.”
Mm. minä en ymmärrä, että ei pystyisi.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta nyksyisin taitaa harrasteluluonnteisesta metsätaloudesta huolimatta löytyä 50 miljoonaa kuutiota vuodessa (pelkkä kasvu) enemmän puuta kuin mitä käytetään (50 milj. kuutiota). Kovasti pitää käytön lisääntyä että puupula iskisi.
Puun riittävyys on jo hyvän aikaa perustunut teollisuuden puunkäytön supistumiseen.
Energiapuukäyttö on jonkin verran tätä kompensoinut, mutta senkään tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä.
Pitää muistaa, että kasvusäästöt eivät ole tällä hetkellä ostettavissa.
Enemmistö metsänomistajista kun ei aio myydä puuta millään hinnalla.
Ja kulutus supistuu ainakin Hetemäen mukaan edelleen. (kopioitu etusivulta)
”Suomessa isoin muutos koskee paperiteollisuutta, jonka kapasiteetin ennustetaan supistuvan nykyisestä yli kolmanneksella seuraavan 15 vuoden aikana. Kartongintuotanto saattaa pysyä nykytasolla ja sellutehtaita tarvitaan aikaisempaa enemmän tekstiilien ja energian tuotantoon. Puutuoteteollisuus on Hetemäen mukaan suuri kysymysmerkki.”
Missä tuo on kerrottu, että suurin osa metsänomistajista ei myy millään hinnalla? Minulta on mennyt se uutinen ohi.
Pikagoogletuksen jälkeen löytyi tuommonen. Pellervon tutkimuksen mukaan 2/3 aikoo tarjota myyntiin, joskin vain jos hinta nousee.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.