”Metsäpalstan osto on sijoitus ja palstan parin aukon uudistaminen ei näyttele mitään osaa sijoituksen tuotossa, kun uudistamisen laskennallinen korkomeno ei realisoidu mitenkään. Ovat vain vuosittainen menoerä, joka vähennetään hakkuutuloista”

Olen tästä Kurjen kanssa samaa mieltä. Käytin syntyneen taimikon arvoa 25 vuoden kuluttua esimerkkinä kun uudistamisketjua valitaan. Omana tavoitteena ensisijaisesti mahdollisimman hyvä taimikko kohtuullisilla kuluilla. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Uudistamiskulut ajattelen vuosikuluiksi murehtimatta sisäistä korkoa.

Metsänmiehen tapauksessa kyse on isolta osalta nimenomaan siitä pääomatuloksi naamioidusta ansiotulosta, jota on sahailemalla hankittu.

Jean S on väärässä. Työtä on todellakin tullut jonkinverran tehtyä, mutta kuten tuolla toisessa keskustelussa on todettu, hankintatyöstä saatu hyöty on melko olematonta.

No jos myisi 20000 eurolla kuitua, niin siitä olisi hankintatyön osuutta karkeasti puolet. Paha tietysti sanoa, mitä Metsänmies on myynyt. Tiedoksi myös se, että valtiolle ei kannata lainata rahaa. Metsävähennyksen voi ilmoittaa verokortilla etukäteenkin, ja kannattaakin ilmoittaa.

Taimikot hinnoitellaan taulukkoarvojen mukaan lähinnä pituuden perusteella, kyllä. Se on sitten eri asia, että millaiseksi taimikkovaltaisen palstan myyntihinta käytännössä kohoaa, jos kyse ei ole ns. metsästysseurapalstasta.

Ja tottakai tuottoarvolaskelmissa pitää olla jokin luku, mistä lähdetään laskemaan. Sitähän tässä juuri on tehty ja käytetty alkuinvestointeja kuluna. Olennaista on juuri se, että mitä rajummat alkuinvestoinnit, sitä rajumpi pitäisi tuotonkin olla, ja nyt tässä mietitään sitä, että

a) miten suuri tuotto metsästä ylipäätään on saatavissa – muistakin kuin ”Litseenin” tai ”Visakallon” metsistä

b) mikä tämän tuoton rahallinen arvo tulee aikanaan olemaan suhteessa inflaatioon ja matavaan puun reaalihintaan. Pitää kuitenkin muistaa, että loppusuoralle pääsee vain 400-600 puuyksilöä per ha. Voivatko ne muut olla niitä luontaisesti syntyneitä puita, jos nämä 400-600 tainta ovat Puukin jalostusvalioita?

c) luontainen taimikko syntyy hitaammin – kyllä, mutta korvaako halvempi hinta aikaeron? Jos, niin millä lukuarvoilla laskettuna?

Metsänviljelyn avulla uudistettu taimikko, vaikkapa sitten osittainkin istutettu tai kylvetty, syntyy tilajärjestykseltään tasaisena ja puulajiltaan haluttuna. Se kasvaa koko kiertoajan nopeammin, joten päätehakkuuikä saavutetaan aikaisemmin. Jos haluaa säästää uudistamiskuluissa, sekastrategia eli keinollisen ja luontaisen yhdistelmä on varmaan hyvä strategia.

Mitä tuottoihin tulee, mielestäni Timo Pukkala on blogissaan oikeilla jäljillä. Jos lasketaan korkeilla koroilla, kiertoajat jäävät lyhyiksi ja kaikkea puuntuotospotentiaalia ei saavuteta, kun puut hakataan ”keskenkasvuisina”. Päädytään myös useammin jatkuvaan kasvatukseen, mikä myös alentaa kokonaiskasvua. Hyvin hoidetut hyvälatvuksiset puut kasvavat hyvin vielä suurikokoisina.

Tästä nähdään, että mikäli metsänomistajilta halutaan tulevaisuudessakin hyviä hiilinieluja ja hyvää metsänhoitoa, puusta pitäisi maksaa enemmän tai sitten suoraan hiilinieluista. Ellei makseta, ei ole taloudellista kannustetta hyvään metsänhoitoon.

Metsähallituskin on saanut arvostelua liian korkeiden korkojen käyttämisestä laskelmissaan ja metsien hakkaamisesta liian nuorina/pieninä. Laskentakorko vaikuttaa muissakin metsäalan skenaariolaskelmissa ml. hiilinielujen vertailutasolaskelmat EU:ta varten.