Keskustelut Metsänhoito Metsän ravinnetalous

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 115)
  • Gla

    AC: ”Kuusettamisesta löytyy oikeaa tietoa eikä jonkun sorkkaeläinlaiduntajan tai hampaattoman peesarin propagandaa haulla: syökö hirvi metsänuudistuksen monimuotoisuuden.”

    Juu, tuota aihetta käsiteltiin viestiketjussa ”Syökö hirvi metsänuudistamisen monimuotoisuuden?” :

    Metsalehti/Keskustelut/
    Aihe/Viestiketju/?topicId=244

    Hienoa, että sinäkin olet alkanut puhua kuusettamisesta kuusettumisen sijaan.

    Gla

    Timppa: ”En epäile, etteikö sitä lehtipuuta löydy, kun lasketaan kaikki Suomen metsät. Tilanne lienee kuitenkin sellainen, että hyvin hoidetuista metsistä lehtipuu poistetetaan pääsääntöisesti jo perkausvaiheessa. Vastaavasti on sitten niitä pusikkoja, joissa ei juuri muuta kasvakaan. Esimerkiksi meikäläisen ”paimentamissa metsissä lehtipuun osuus on vuodesta 1967 pienentynyt 35 %:sta 7 %:iin ja määrä 30 m3/ha:sta 10 m3/ha:iin. Vastaavasti kuusen osuus on kasvanut 6 %:sta 15 %:iin ja määrä 5 m3:stä 22 m3:iin. Meillä on mäntyvaltaiset metsät, joissa männyn osuus on kasvanut 59 %:sta 78 %:iin.”

    Mikä on oikea määrä kutakin puulajia? Lehtipuun puuttuminen köyhdyttää, mutta toisaalta sukkession alussa on lehtipuuvaltainen vaihe, joka muuttuu havuvaltaisemmaksi myöhemmin. Yhden omistajan aikana ei tällaista kehitystä ole helppo arvioida, eikä lehtipuun osuuden pieneneminen välttämättä huono asia. Riippuu tietysti siitä, missä kehitysvaiheessa väheneminen tapahtuu. Kuusikon tilalle puhtaan kuusikon perustaminen ei periaatteessa ole järkevää, vaikka käytännössä tilanne saattaakin olla toinen. Todellisuudessa hoitorästit osallistuvat näihin talkoisiin, joten tilanne ei ole niin synkkä kuin uudistamisluvuista voisi päätellä.

    jees h-valta

    Nyt olen aivan yhtä ”äimänkäkenä” kuin Tanelikin tuosta raivurin kommentista. En sen vuoksi että mitään ”pipertämisiä” kaipaisinkaan mutta tuo erikoispuilla rahaksi lyönnillä.
    Osoittaa ihailtavaa oman tien kulkijan roolia jossa on vain otettu huomioon asioita joita yleensä esim. taimikon raivaaja ei ajattele pätkän vertaa. On tosiaan olemassa markkinat enemmän kuin kolmelle puulajille. Ja en enää edes uskonut että sellaiseen epeliin törmäisin edes täällä valtakunnan saitilla joka tämän olisi mieltänyt toimintamalliinsa. Itse olen katunut enemmän kuin paljon kun vedin yhdeltä pihlajaa paljon sisältäneeltä sekataimikolta lähes kaiken sen pois. Hirvien jatkuva laidunnus oli silloin syynä ”vieterin” katkeamiseen. Nyt ne olisivat tosi hyvä lisä aukkoiseen ja huonoon mänty/koivusekametsään.

    A.Jalkanen

    Tätä puulajivalikoiman monipuolistamista on yritetty ujuttaa uuteen metsälakiin mutta ei se siellä mielestäni näy. Kahdesta syystä, toinen on metsänuudistamisen kulujen väheneminen, jos muitakin kuin kolme ja hieskoivu rajoitetusti hyväksytään, ja toinen on raaka-ainepohjan monipuolistaminen.

    Pete

    Kannatan jyrkästi metsäomistajan päätäntävallan lisäämistä niin metsälaissa kuin neuvonnassakin. Yhtä jyrkästi olen sitä mieltä, että ”Metsää älköön hävitettäkö”. Jos kaikki puulajit hyväksytään uudistamisvelvoitteen täyttämiseksi, niin metsän hävitys on tosiasia. Jos pihlaja ja paju katsottaisiin metsälain kirjaimen täyttäviksi puulajeiksi, niin sitten metsätaloudessa syötäisiin tulevien sukupolvien eväät. Hieskoivun kasvattaminen mt-omt kivennäismailla on jo ”hävitystä” sekin.

    A.Jalkanen

    Parhailla kasvupaikoilla pitää hyväksyä joko sekapuuna tai hyvälaatuisena myös ainoana pihlaja, leppä, haapa, ja tervaleppä ns. kotimaisten jalopuiden (lehmus, saarni, tammi) ja hieskoivun lisäksi. Perustelen sillä että:

    -Uudistamiskustannusten aleneminen jos nämä hyväksytään sekapuuksi tai hyvälaatuisena ainoaksi puulajiksi
    -Sekapuut parantavat tiheyttä lisäämällä pääpuulajin oksikkuuslaadun muodostumista sekä vähentävät hallatuhoja
    -Sekapuut voidaan harvennuksissa poistaa energiaksi
    -Hirvi- tai myyrätuhon jälkeen näistä voidaan vielä saada metsä aikaan
    -Metsän monimuotoisuus lisääntyy ja ravinnetalous paranee
    -Metsäteollisuuden raaka-ainepohja monipuolistuu

    Lainsäätäjillä on ilmeisesti huoli että jos nämä sallitaan, kaikki alueet uudistetaan niille. Tämä asia voidaan hoitaa määrittelyillä, eli pääpuulajia olisi kuitenkin oltava tietty määrä, paitsi jos kyseessä on rehevä kasvupaikka ja taimet ovat siemensyntyisiä ja hyvälaatuisia.

    jees h-valta

    Mitähän eväitä se pete nyt on syönyt kun noin närästää.
    Eihän me tiedetä mitä edes vuoden päästä ”vonkataan” metsistämme saati muutaman kymmenen vuoden päästä.
    Voi olla ettei nämä nykynäreemme kelpaa enää edes p..seen pyyhintään. Tuo sama ”mettäläisyys” näyttää vaan vaivaavan edelleen. Uudistuminen siellä ajatusmaailmassa on metsäläisille kiellettyä näämmä.

    A.Jalkanen

    Niistä lehtipuista vielä. Metsissä on pula nimenomaan JÄREÄstä ja LAHOsta lehtipuusta, ei lehtipuusta yleensä. Mutta jos niitä jättää kasvamaan niin jossain vaiheessa niistä tulee järeitä ja lahoja. Mutta jos teillä on niitä jo olemassa niin älkää ihmeessä kaatako. Männyn uudistusaloilta kannattaa järeät haavat kaulata.

    Leevi Sytky

    Tuottakaamme havusahapuuta. Maailman väkiluku kasvaa ja kattoa tarvitaan päiden päälle. Puurakentaminen tulee lisääntymään Suomessa ja muuallakin maailmassa.
    Sekapuuna ( 10% ) lehtipuu on suotavaa, syyt ovat varmaan tulleet kaikille selväksi, joten siitä ei enempää.
    Mutta että uudistusalalla kasvatettaisiin pihlajaa/pajua määrätietoisesti, on naurettava ajatus.

    jees h-valta

    Tuo A.J:n järeä lahopuukin edistää hienosti juuri tuota Tapionkin peräänkuuluttamaa metsämaisemaa. Johon he antavat (petellekin) koulutusta jos on kokonaisvaltaisuus metsien käsittelyssä jossain kohtaa sattunut unohtumaan. Metsä ei ole vain havupuita. On paljon muita vaalittavia arvoja (ja aivan taloudellisestikkin).

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 115)