Jos lehdet ja neulaset ehtivät varista pois, rangat karsitaan edes osittain, ja jos energiapuu on järeää kuten päätehakkuussa latvusmassa ja kannot, ei ravinnehävikki liene kohtuuton. Saman verran kasvupaikalta lähtee huuhtoutumalla avohakkuun vuoksi. Tanelin ajatus että risut keräämällä vähennetään hieman huuhtoutuvaa ravinnemäärää, eli vesistöihin päätyvää ravinnekuormaa, pitänee paikkansa. Taimikko ei alussa tarvitsekaan paljoa ravinteita. Sen sijaan jos kovassa kasvussa olevassa kasvatusmetsässä tehdään kokopuukorjuu, ravinnevaikutus voi olla välitön. Periaatteessa mitä järeämpää korjattava energiapuu on, sitä pienempi kuoren osuus ja suhteellisesti vähemmän hävikkiä.

Energiapuun korjuun vastapainoksi tulisi lahopuun tuotantoa muualla kyllä lisätä. Esimerkiksi lahopuukeskittymien muodostamista erityiskohteisiin – metsätuholain estämättä.

Täytynee lukea se alkuperäinen juttu, jos ei ole maksullinen. Kiitos metsäuutisille että laittoivat sarjan nimen. Kirjoittajan nimi helpottaisi myös löytämistä.

Gla:lle
En epäile, etteikö sitä lehtipuuta löydy, kun lasketaan kaikki Suomen metsät. Tilanne lienee kuitenkin sellainen, että hyvin hoidetuista metsistä lehtipuu poistetetaan pääsääntöisesti jo perkausvaiheessa. Vastaavasti on sitten niitä pusikkoja, joissa ei juuri muuta kasvakaan. Esimerkiksi meikäläisen ”paimentamissa metsissä lehtipuun osuus on vuodesta 1967 pienentynyt 35 %:sta 7 %:iin ja määrä 30 m3/ha:sta 10 m3/ha:iin. Vastaavasti kuusen osuus on kasvanut 6 %:sta 15 %:iin ja määrä 5 m3:stä 22 m3:iin. Meillä on mäntyvaltaiset metsät, joissa männyn osuus on kasvanut 59 %:sta 78 %:iin.

Luin tuon jutun tilastoja. Niissä esim typpisateen merkitys on suuri. Jutussa oli ravinnetase lakettu vain yhdelle vaihtoehdolle. Mielenkiintoista olisi nähdä laskelmat myös esim 50 ja 80 vuoden kiertoajoille. Itse uskoisin, että pitemmällä kiertoajalla raviinnetalous olisi paremmin tasapainossa.

Timppa: Tilanne lienee kuitenkin sellainen, että hyvin hoidetuista metsistä lehtipuu poistetetaan pääsääntöisesti jo perkausvaiheessa.

Olen eri mieltä. Omat metsäni, ei kuitenkaan perintönä juuri saamani, ovat hyvin hoidettuja. Silti niistä löytyy jopa puhtaita lehtipuumetsikköjä. Niissä kohteissa, joissa alueemme taannoin runsas hirvikanta+ myyrävuodet pilasivat kaikki taimet lehtipuu on noussut arvoon arvaamattomaan. Ja lisäksi taimikkoa peratessani pyrin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jättämään lehtipuita lähinnä raudusta, haapaa, pihlajaa ja tammea

Hirvet ja myyrät sinänsä eivät pilaa mitään, vaan niiden luontaisen säätelyjärjestelmän tuhoaminen, joka on kyllä helppoa.

h-vallalle: En sitä ajattele taimikoiden hoidossa pätkän vertaa. Ajattelen puhtaasti omia tulojani. Esimerkiksi viime kesänä keräilin metsistäni tukkimittaan venyneitä pihlajia hankintana eräälle puuseppäfirmalle kymmeniä runkoja. Ja kerron, että huonolaatuisistakin pihlajan tukeista minulle maksettiin enemmän kuin esimerkiksi kuusesta.