Nykyään hyvä metsänhoito ja hyvä business voidaan erottaa toisistaan. Pitää saada tehtyä rahaa ja nopeasti, 3 kk on jo pitkä aika.

Metsänhoitoyhdistysten neuvojat, metsäkeskusten- ja metsähallituksen virkamiehet ovat ostaneet paljon tiloja pilkkahintaan. Tilaisuus siihen tekee helposti varkaan. Nykyään hieman vaikeampaa, kun tilat tulevat monesti yleiseen myyntiin, mutta edelleen sitä tapahtuu.

Kun on joka hehtaarin ostanut ja metsätaloutta kaikki nämä vuosikymmenet harjoittanut, olen alkanut tuntea itseni vieraaksi maassa, josa olen syntynyt ja kasvanut. Sen verran poskettomiksi on meno ja jutut metsien osalta muuttunut.

ja

ulkoa johdettu viherterrorismi voisi taitavalla medianäkyvyydellä pistää politiikan suomessa uusiksi. 

Visakallo ja jees h-valta ovat tuolla aiemmin melko synkissä tunnelmissa. Ymmärrän kummastelun ja vierauden tunteen. Olen käsittääkseni nuorempi kuin he ja kummastelen suuresti itseäni parikytvuotta nuorempien maailmaa.

En kuitenkaan näe muutoksen syyksi pienen klikin toimia. Suomalainen yhteiskunta on muutamissa vuosikymmenissä muuttunut todella paljon. Arvot muuttuu, elinkeinorakenne muuttuu, kaikki muuttuu. Olisi todella outoa, jos metsähommissa mentäisiin eteenpäin minkään muuttumatta.

Metsänomistajat kaupungistuvat, metsiä myös siirtyy melko nuorille omistajille. Nämä ihmiset omaavat erilaisia arvoja, heillä on moninaisia tavoitteita. Osalla ei ole merkittäviä taloudellisia tavoitteita metsille. Minusta se on erinomaista, enkä näe syytä muidenkaan huolestua. Mitä enemmän on puunhalaajia, sitä enemmän metsäteollisuus tarvitsee visakallon ja jeessin tapaisia perinteisiä järki-ihmisiä. Teidän puiden kysyntä vaan kasvaa kun naapurikiinteistöjen omistajista osa ei tee mitään, tai harrastelee enintään jotain jatkuvaa kasvatusta.

Metsälautakunnan metsäteknikko järjesteli 50 – 60 – luvuilla hakkuukieltoja  ja tuomioita joistakin mitättömän pienistä kuvioista, joissa oli poimintahakkuita tehty. Sitten hän hyvä-hyvyyttään osti tilan ja hakkuukielto vesittyi. Vasta useamman tilan ostettuaan Tämä metsänhoidonneuvoja sai potkut virka-asemansa väärinkäytöstä.

Paikkakunnalla nanhemopi konstaapeli osteli useita metsätiloja. Samoin Opettajat, Lääkärit, Yrittäjät, Linja-auton kuljettajat ja vastaavat olivat ostamassa innokkaasti. Kotipitäjässä metsäteknikoilla näytti olevan kunnia-asia ostaa ja teurastaa metsäpalstoja. Ensimmäisen osto oli jonkinlainen kynnys.

Kun isännän kuoltua lapseton leski möi huutokaupalla 300 hehtaarin tilan, oli ostohousut kaikkien metsäteknikoiden ja metsänhoitajien jalassa. Tila vain oli liian iso suupala kerralla – niinpä se meni naapurin jyväjemmarille, joka oli OP:n johtokunnassa ja rahoitus takuulla kunnossa.

Valtion jakamat lisämaat menivät muutaman vuoden kuluttua samoille Jobbareille. samoin elinkelvottomat asutustilat.

Näin tapahtui vielä 70 – luvullakin, mutta sitten hinnat alkoivat nousta ja viisaammat metsätilan omistajat hakkasivat itse ensin kaikki hakattavan.

Nuo Jobbarit tekivät hyvän työn Suomen metsille. Nyt ne ovat paljon paremmassa kasvukunnossa kuin jos niitä ei olisi hakattu muuten kuin harsien.

Metsäteknikko ei paljoa energiaa tarvinnut leimauksilla, koska yleensä he olivat varsin kuivia miekkosia.

Hakkuukiellolla ei ollut mitään yhteyttä valtion lainoihin ta muihin rajoituksiin. Niin meni vahnat sukutilatkin hakkuukieltoonettä napsahti, jos oli hieman hankala isäntä ja tehnyt pienen virheen.

Minulla on Varakkaita ja erittäin varakkaita Metsäteknikoita lähisuvussa, joilla on useitakin metsätiloja ympäri maakuntaa. Nykyisin heitä nimitetään Metsätalousinsinööreiksi. Esim äidin veljellä lienee ollut kuutisenkymmentä tilaa, joista hän on jo kaukaisimmat myynyt pois, pojat ovat jatkaneet samassa koulutusammatissa ja heilläkin on omia palstoja ja varmaan pian jakavat isänsä perintömetsät. Kotipitäjän Metsäinsinöörit (jolla tittelillä he halusivat iseään aikoinaan kutsua,)- ovat lähes kaikki metsänomistajia.

Pitää pistää vähän paremmaksi kuin Jätkä.

1930-luvulla pankit harjoittivat kaikenlaisia temppuja selvitäkseen sen pula-ajan ongelmista.  Kerran yksi pankki käytti suuren tilan ostossa metsäteknikkoa  bulvaanina, joka osti tilan nimiinsä.  Hommat olivat hoidettu vähän huolimattomasti sillä kaveri hankki tilaan lainhuudon ja totesi pankille, että nyt tila on minun eikä tarvinnut maksaa mitään.  Tunsin tuon metsäteknikon arkkitehtipojan.

Tuosta Jätkän listasta puuttui verovirkailijat.  Isävainaa oli kerran saanut minkeistä hyvän hinnan ja päätti sijoittaa metsämaahan.  Myyjänä oli juoppo maanviljelijä.  Kaupassa kilpailijana paikallinen verosihteeri.  Isä voitti ja verosihteeri suuttui.  Sanoi, että saat maksaa sen kauppahinnan kahdesti.  Mätkäisi isälle peusteetta tuplaverot.  Oli muuten vaikeaa saada oikeutta, kun virkamies tietoisesti tekee väärin.  Onnistuin auttamaan ja niin verokarhu kaatui.   Oli kasvavaa kuusikkoa, josta saatiin aikanaan erittäin hyvät myyntitulot ja lopuksi myytiin maapohja kunnalle verovapaasti tonttimaaksi.  Verovirkailija ei ollut näkemässä.  Oli jäänyt rötöksistään kiinni ja linnasta päästyään äkillisesti kuollut.