Kun on joka hehtaarin ostanut ja metsätaloutta kaikki nämä vuosikymmenet harjoittanut, olen alkanut tuntea itseni vieraaksi maassa, josa olen syntynyt ja kasvanut. Sen verran poskettomiksi on meno ja jutut metsien osalta muuttunut.

Ymmärrän Jätkä toki hyvin, miksi tällaisia vajaatermejä on käytetty ja käytetään, eikä täsmällisiä matemaattisia lukuarvoja. Niiden tarkoitus on ollut juuri se mitä kuvaat, saada asiaan vihkiytymättömät metsänomistajat toteuttamaan agendaa, jotka ei ole ollut läheskään aina metsänomistajan taloudellisen edun mukaista. Kun ajan Espoosta Rovaniemelle, niin korkoni ei muutu miksikään Kokkolan kohdalla ja siksi suhteellinen arvokasvu eikä jokin epämääräinen vajaatuottoinen, joka on kaikkialla erilainen. (Sikäli kun nyt ymmärrät, mitä yritän sanoa)

Kuten sanoin, sellaiseen kaupankäyntiin metsillä, että ostaa, hakkaa paljaaksi ja myy pohjat edelleen ei ole taloudellisia perusteita. Siitä hyötyisi ainoastaan verottaja. Metsä ei ole myynnissä hinnalla, joka on  vähintään 40 % alle hakkuuarvon. Jos sellainen  poikkeus on, niin mitään yleistä merkitystä sillä ei ole.

Kokonaan toinen eri tilanne  oli verotuksen siirtymäaikana, jolloin vain taivas oli kattona tällaiselle toiminnalle.  Kuten olen aiemminkin todennut, että silloin toinen maksoi tulosta veroa 100 % ja toinen ei ollenkaan ja sai muitakin veroja sen johdosta anteeksi. Silloin kuitenkin uudistaminen välittömästi oli perusteltua pinta-alaverosta vapautumisen vuoksi ja myynti edelleen vasta kuuden vuoden kuluttua ostosta.

Käpylehmät kelpaisivat toki, mutta niin nyt ei valitettavasti ole.

Kyllä myös uudistamisesta sai verovähennyksiä, jolla voi tappaa pinta-alaveron, kylvöstä vähemmän ja istutuksesta enemmän. Harvoinhan sellainen tilanne oli, että koko tilan metsät olisivat olleet heti avohakattavissa. Silloin mahdollisuudet metsien osto ja myyntitoimintaan oli enemmän kuin loistavat edellytykset, eikä se silloinkaan ollut mitenkään silmiinpistävän yleistä. Nyt se on historiaa. Muutenkin metsät ovat siirtyneet Suomessa sukupolvelta toiselle ja vain vähän kaupoilla. Koijaripuheet ovat lähinnä kateutta, kun itse ei ole uskaltanut tai ymmärtänyt.

Ostopalstojen verokohtelu on ollut hyvin edullista v:n 93 jälkeen ostetuille metsille. Jos on ostanut vaikka 6 samanlaista palstaa ~ pystypuuston hinnalla, niin sen 6:nen on saanut jo ilmaiseksi säästyneillä veroilla ( 30 %:n myyntivero) ja rahaa on jäänyt vähän tähteellekin. (Noin siis yksinkertaistettuna esimerkkinä.)  Ja ihan hyvä niin koska puun kantohintoja on pidetty alhaalla tavalla jos toisellakin.

Aikoinaan on tehty ostokielto metsätoimihenkilöille, jotta ei tapahtuisi enää vedätyksiä.   Yhtiöt haali yksityisten maita puoli-ilmaiseksi siihen aikaan  kun metsän arvon noususta ei ollut kaikilla  vielä tietoa.

Pinta-alaverotuksen aikaan vero% saattoi olla paljonkin yli 50 , jos harjoitti metsätaloutta sivutoimisesti.  Siirtymäaikana laski myös puun kantohinnat, kun puuta tuli paljon myyntiin. Joten ei ihan suoraan voi verrata myyntiverollisen ja/tai pinta-alaverotetun puun myyntiä siihen aikaan ja sen jälkeen.

Näinkin sitä silloin tapahtui. Tuossa ajassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että metsät tuli jokseenkin asiallisesti uudistettua ja hoidettua, ja tänä päivänä on sitten jäkipolvilla sitä, millä mällätä ja julistaa vaikka minkälaista maailmanparannusta ja moittia vanhempaa polvea mitäänymmärtämättömiksi.