Kuten Reima tuossa sanoo, niin valtion metsiä hoidetaan tällä hetkellä talouden näkökulmasta täysin päättömästi. Pohjoisessa puuta riittäisi yllin kyllin jo yksityisilläkin, vaikka valtio reilustikin vähentäisi hakkuita. Valtio on monina vuosina tulouttanut muistaakseni suunnilleen samaa luokkaa kuin VR ja eipä sillä tosiaan valtion menoissa herran huoneita rakennella.

Siinä vaiheessa, kun metsäteollisuus alkoi nousta merkittäviin mittoihin, Yksityismetälaki kielsi harsinnan – Metsälautakunnan metsäteknikot (parin tentin jälkeen MTI) – Jopa Metsänhoitoyhdistyksen metsäteknikot ostelivat maaseudun vanhoilta pariskunnilta, kuolinpesiltä ja leskiltä hyväpuustoisia tiloja. Ne eivät yleensä olleet kovin isoja tiloja, mutta puuta oli ja vaikka niitä metsiä oli käsitelty poimimalla rakennuspuuta, polttopuuta jne, niin puisevia tiloja ne olivat. Maksua varten oli rahat jo puhuttu pankista valmiiksi. Toimihenkilö saattoi olla metsäfirmankin palkkalistoilla, mutta hyvälle hollille sattuessaan hän ostikin koko tilan itselleen.

Hakkuu alkoi yleensä ripeämmin kuin Harjavallassa on tapana. KL 4, 5 ja 6 lätkäistiin aukoksi, KL 2 ja 3 harvennettiin ja tekaistiin nopea uudistus kylvämällä tai siemenpuilla sekä myytiin tila pois.

Verojahan ei tarvinnut mistään maksaa minnekkään, paitsi lainhuudatus – ja leimaverot. (Pinta-alaverotus)

Rahaa tuli yleensä kaksi kertaa se, mikä oli alkupanostus. Puhuttiin hinnoittelusta, että lasketaan teurasarvo ja maksetaan siitä puolet. Tulovirrasta saatiin niin paljon rahaa, että sillä voi ostaa käteisellä samanhintaisen tilan jne.

Nyt Suomessakaan ei olla enää myymässä puoli-ilmaiseksi ”Mummonmökkiä ja 28 hehtaarin metsää + 5 ha pakettipeltoa – ehkä metsitettyä.

Jättämällä uudistuksen tekemättä tai luottamalla luontaiseen uudistukseen ja myymällä pohjat pois, voi joku tehdä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta ihan järkevän peliliikkeen. Jos näkemys on se, että istutusinvestointi ei tuota halutulla korkokannalla, ja samaan aikaan laskutaidottomat ovat valmiita maksamaan taimikoista / uuditusalasta paljon, niin järkeväähän tuo on. Sitten investointi tuottavampiin kohteisiin.

Minulla on sitten mennyt 45 vuoden yrittäjyys täysin pieleen.

Visakallo. Sinä et ole ilmeisesti keskittynyt pikavoittoihin, vaan kestävään metsätalouteen, jollaista se tietenkin pitäisikin olla.

Mutta nuo ”Reiman Koijarit” ovat juuri noin tehneet, eikäpähän siinä mitään. Joskus laskettiin, että monta tilakauppaa on onnistuttu tekemään niin, että kaikki se on hakattu, mikä on voitu ilman, että pääsee käräjille. Pohjia on sitten kaupiteltu, mutta kun kukaan ei ole ostanut, on koko tila lahjoitettu Seurakunnalle.

Seurakunnan on kuulemma otettava lahjoitus vastaan, vaikka ei tahtoisikaan. Monet seurakunnat tosin myös ostavat ”Pakon edessä” metsätiloja, kun vanhoja metsiä on ollut pakko hakata, ettei ne mene suojeluun ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista. Jos ei pysty itse käyttämään muutaman vuoden sisään rahoja, ( Niitä ei saa käyttää kulutusmenoihin) – niin rahat menevät seurakuntien yhteiseen kassaan.