Metsätilaa ostaessa, jos myyjä jättää mainitsematta kiinteistöön kohdistuvia rasitteita tai velvollisuuksia, kuten mp-laina, voi olla että kaupan purkamisen ja kaupankäynnin kulut jäävät alkuperäiselle myyjälle. Eli käytännössä maksaa mieluumin velan pois. Onko asuntokauppa tästä jotenkin poikkeava. Minusta täällä on nimenomaan harmiteltu metsälain uudistamisen myötä sitä että metsätilan vakuusarvo on laskenut. Eli miksi asunto puolella pankit myöntävät lainoja noin leväperäisesti, vika on metsäpuolella tuolta osin korjattu. Ja metsätila kauppaa käydään velattomina, varmaan voi myydä mp-lainojen kanssakin, mutta ostaja tietää asian varmasti viimeistään kaupanvahvistajan selvittäessä sen niin että asiaa ei voi väärin ymmärtää.

Olen itsekin ostanut tilan, missä tievelkaa ja kauppakirjasta kaupanvahvistajan toimesta, sekä ennen kaupantekoa myyjän kanssa asia käytiin läpi.

Noinhan se on, en ole muuta väittänytkään. Kirjoitin: metsälain muutos aiheutti vakuusarvon alenemisen.

Lainaraha jotain sijoitusomaisuutta vastenhan on juurikin pelureille tärkeää, metsätilojen osalta pankit ovat vetäneet oikean johtopäätöksen, asuntopuolella tulee sitten ehkä ongelmia. Jos on päätoiminen omien metsien hoitaja, vakuusarvo asia on sovittava pankin kanssa, varmaan rahaliikenne senverran suurta että yhteistyöhaluinen pankki löytyy. Harmittaahan se kun pankista ei saa lainaa puoli-ilmaiseksi, mutta parempi kun lainamäärät ovat sitten maltillisia. Ja kyllä ne pankin vakuusarvot olivat vanhan lain aikaan retuperällä, jos hakkasit aukoiksi ja harvennukset lakirajalle, ei pankille mitään tarvinnut ilmoittaa, eli oikein pelureiden laina-apaja.

Turhaa byrokratiaa. Viranomainenkin todennut tarkistustyöt turhiksi, lähes poikkeuksetta metsämaa kasvaa puustoa. Ja jos vaikka hirvien talvehtimisaluetta, niin kuka ottaa taloudellisen vastuun jatkuvasta turhasta työstä. Jokainen saa kasvattaa sitä mitä haluaa, Kauhajoelle nousee uusi laitos joka haluaa raaka-ainneksi pajua.

Hoitamattomien metsien korjuukulujen nousu laskee usein hoidettujenkin kantoraha tuloa.

Se asia on muuttumassa mutta jotain vaikutusta (yhtiöstä riippuen) sillä on vieläkin.

Kaikki kulut peritään kantohinnasta .  Kun korjuukulut on nousseet kuten esim. tällä vuosikymmenellä, niin kantohinnat(reaalihinnat) on laskeneet(trendi).  Aiemmin oli tapana hinnoitella työläämmät ja paremmat eh:t suunnilleen samalla tavalla . Nykyisin korjuukulut peritään useimmiten tilanteen mukaan alentamalla kantohintaa, jos on huono leimikko. Ei tarvitse olla sen kummempaa  tutkimustietoa kun tiedän asian.