Säätiölakia ollaan remontoimassa.

Metsämiesten Säätiö perustettiin metsätyömiesten ruokarahoilla vuonna 1948 jalolla toiminta-ajatuksella: kehittää käytännön työssä puurtavien metsämiesten työn ja elämän laatua.
Mutta miten Säätiön tämän ajan toiminta sopii peruskirjansa henkeen, siitä olisi hyvä käydä keskustelua. Elossa, elämänsä illassa on vielä metsiemme veteraaneja, joiden työssä jaksamiseksi Säätiön nyt isännöimät rahat aikoinaan kerättiin. Mutta heidän työnsä tuloksia metsissämme ja työhistoriaa: ” jonka lukijana ovat ns. omat jo asialle vihkiytyneet joukot”, ei Säätiö ole enää kiinnostunut eurollakaan edes rahoittamaan. Näin se perusteli asiaa tuon ajan metsähistorian Osaran aukeat) tekijöille vuosi sitten.
Onko Säätiö jo täysin vieraantunut käytännön metsätaloudesta, ”asialle vihkiytyneestä” kenttäväestä, metsäkentän käytännön työstä, ja siirtynyt akateemiseen hypoteesirakentelun salonkimaailmaan?
Ja kyllähän säätiöiden hallintosäännökset, jotka peräisin 1930 –luvulta, ovat jo varmasti remontin tarpeessa. Metsämiesten Säätiön hallituskin täydentää aina itse itseään, päättää omista palkoista, palkkioista ja muista eduista, hyväksyy tilit ja antaa itselleen tili- ja vastuuvapauden. Ja toimintakin on salaseuraista; päätökset ovat salaisia eikä niistä pöytäkirjaotteita anneta. Tämän kaiken nykyinen säätiölaki sallii.
Voi kuitenkin kysyä, onko tällainen hallinto- ja toimintamalli enää tätä päivää? Säätiöllä olisi kyllä vapaus toimia avoimen vuorovaikutteisesti ja läpinäkyvästi – jos se niin haluaisi. Eikö juuri se toimintamalli sopisi hyvin rehtien metsämiesten maailmaan?