Metsämiehen auto.

Itsellä ikäloppu raasku,etuveto farmari jolla parikymmentä vuotta ajellut.Kun renkaat uudet pärjää tyydyttävästi,mutta seuraava kyllä neliveto.Muutaman kerran on pitänyt hinausapua lumesta pääsemisestä soitella ja lapioinilla monesti olen joutunut avittamaan.Usein pienestä kiinni,mutta kun ei vaan lähde ,pyörä vaan kuoppaa kaivaa.Kun olen ollut kyydissä nelivetoautossa,on tullut selväksi, että neliveto on hankalissa paikoissa poikaa,oli sitten kelirikko tai lumitalvi.

Juuri nyt metsäteilläni lunta sen verran,että auraamattomille osille ei enään hirveä mennä.Viime talven selvisin nippanappa läpitalven ilman auruuta.Mutta huilataan talvisydämmellä,raivuritkin talviteloilleen nostelin.

Saattaa olla että kaksivetoisetkin ovat nykyään pohjastaan vähän parempia kuin ennen. Minulla vasta Foresteri oli sellainen ettei se ihan ehdoin tahdoin yritä kasata lunta aina jonkun akselin eteen. Tietysti tässä tullaan taas siihen että pitää tietää ettei sileäpohjaisella nelikollakaan pääse missä vain hangesta läpi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Itse olen pärjännyt hyvin 2-vetoisella diesel farmariskodalla. On muuten tullut edulliseksi. Ostin uutena erikoistarjouksesta viimesimpiä 1.9 TDI-malleja hintaan 22.700,-. Olen auton ”tulopuolena” pitänyt metsänomistajan kulukorvausta 24 c/km ja lainan korkona 2 % (sen sain pankista autoon). Kilometrejä on nyt 190000 ja auton jäännösarvo kaikki kulut huomioon ottaen ko. laskelmassa 4500 €. Eli hyvin riittää metsänomistajan ”kilometrikorvaus” kohtuullisen auton kuoletukseen.

Taitaa olla miehestä kiinni , millaisen menopelin tarvitsee .
Muutamia vuosisa sitten oli työautona takavetoinen (lukolla)
avolava , jolla ajelin säännöllisesti hakkuutyömaille kolmen vuoden ajan. Vetoapua en tarvinnut kertaakaan , vaikka teiden aurauksissa oli välillä isojakin puutteita . Päivittäiset työmatkat olivat yleensä reilustiyli 100 km päivässä ja ne viimeiset kilometrit joskus hyvinkin huonoja polkuja .
Nyt on alla ollut useamman vuoden täysiverinen nelikko . Se on toki tarpeen , kun on hinattava kesäisin perässä lähes parin tonnin kuormaa -kantokäsittelyaineita ja muita tarvikkeita. Lisäksi lavalla on usein 600 litran polttoainesäiliö.

Sen raivaussahan tarpeineen saa metsään ja sieltä pois kyllä paljon kepeämmilläkin kaluilla . Suojapussi sahalle ja polttoaineelle , niin
pienellä kolmisylinterisellä(kulutus 5-6l/100km) crosoverilla pärjää normiolosuhteissa loistavasti . Isot pyörät lähellä korin kulmia takaavat kulun vaikeissakin olosuhteissa . Kampe(auto) mahtuu myös kulkemaan ja kääntymään ketterästi ahtaissakin väleissä.
Marja- ja sienestysreissuille ehdoton peli . Samoin kaupunkiin ostosreissuille . Aina löytyy riittävän tilava parkkiruutu. Moottoritielläkään ei ole toisten tulppana (huipun. 170km/h). Kelpaa myös vaimolle ja kriittisen nuorison tarpeisiin.
…että ajelkaa vain nelivedoilla , mutta taloudellisempiakin vaihtoehtoja on olemassa . Itse en tarvitse mitään m..jatkeita… Riittää kun katsoo perhepotrettia ja sieltä loistavia silmäpareja . Niitä on useita : )
Olen myös sitä mieltä , että kannattaa urhata ne löysät rahat mieluummin siihen metsätien kunnostamiseen , kun nelivetoiseen autoon. Tämä ratkaisu tukee tulevaisuuden puuhuollon tarpeitakin paremmin.

”Olen myös sitä mieltä , että kannattaa urhata ne löysät rahat mieluummin siihen metsätien kunnostamiseen , kun nelivetoiseen autoon. Tämä ratkaisu tukee tulevaisuuden puuhuollon tarpeitakin paremmin”.
Lähetetty: 1 h, 8 min sitten
Lähettäjä: suorittava porras

Niinhän niiden tiekuntien pitäisi hoitaa nämä tienpätkänsä. Mutta kun ei niin ei. Näin metsurinkin näkökulmasta katsoen monet metsäautotiet alkaa olla siinä kunnossa, ettei niihin kehtaa lähteä millään normi henkilöautoilla tappelemaan. Tukkirekat on ruhjoneet syksyn sateiden aikaan useinkin tiet täysin ajokelvottomiksi, kauheat urat, toisaalla melkoisia monttuja. Talvisin metsäautotiet aurataan muutaman kerran. Ei tällaisiin rummakoihin kukaan täysjärkinen 2000 -luvun henkilöautoa aja.
Ja toisaalta lumihangessa lapioiminen metsäautoteillä ei paljon metsurinkaan tilipussia nosta – päinvastoin energiaa pala aivan turhanpäiväiseen toimintaan. Työmaalle pääseminen pitäisi olla itsestäänselvyys nykypäivän Suomessa. Mutta ilmeisesti tämä ei koske metsätyöntekijöitä. Kun näitä hommia aikoo tehdä, pakko on metsurinkin sijoittaa ne vähäiset ”ylimääräiset” sentit oikeaan maastoautoon. Sellaiseen, josta löytyy ns. maastovaihde ja jolla kohtuudella pääsee sinne työmaalle. Merkillä ja mallilla ei ole merkitystä – pääasia, että vehje toimii ja kulkee kohtuullisilla kilometrikuluilla. Ei noita metsurin sahoja ja työkaluja viitti kilometrejä kanniskella päivittäin.