Mihin lienee Horjumattoman valinta kohdistunut?

Miisun kannattaa alkaa kuunnella poikaa kuten itsekkin olen monastikkin joutunut toteamaan. Tosin nyt kun ikää jo aivan hänellä tarpeeksi, on luotto ajatuksiinsa jo saavutettu etuus. Tekee meille joskus aina muutaman työkeikan kun varsinaisesta palkkatyöstään kerkiää. Eipä tarvii neuvoa materiaaleja eikä tapoja vaan vapaat kädet. Kun vain kertoo mitä haluaa. Näillä on jo muutama vuosi menty. Ikää sentään jo huikeat 25v. Autoista tosin ei ole juuri kauheasti edes ollut puheita vaan molemmat lähinnä omat kotteronsa hommannut omaan tyyliinsä. Mutta aina on hiukan hyvä muistaa käyttötarkoitus ja yllättävän usein se vain eteen tulee. Se että hintavuus on joskus haitta niin toisessa kohtaa saattaa taas maksaa aika nopsaan sekin murheettomuudellaan. Minulla ei juuri ole kovin usein halua traktoriapua haikailla kuten kuitenkin juuri viimeksi tein. Auto vain upposi lähes iteltään santavelluun ja takavetoinen avolava ilman kuormaa ei lykännyt raskasta etupäätä omia jälkiään pois. Se tosin ei tällä kertaa koitunut kuluiksi kun sattuu aika mukava metsänaapuri lähistöllä asustamaan. Tosin sitten vasta tuli mieleen että amerikan ihmeellä pärjää kyllä tunkkaamalla kori joka kulmasta ylös. Mutta kun olisi vielä pitänyt aika kiveämisurakkakin tehdä että olisi saanut auton vauhtiin. Sitten kyllä taas mennään. Pääsi noin helpommalla. VW samalla kohteella nelikkona ei ollut pehmeydestä millänsäkään kuten aiemmin kerroinkin. Nyt vain oli aitaroinaa paljon ja lavallista tarvittiin.

RANELLE, Jos Horjumaton ei vastaa kohta. Luin ketjua läpi ja hän on vastannut:

****** Jo toki 🙂
Ja kyllä minä loppupeleissä varsin konservatiivisen hankinnan tein. Hyville keleille ja – teille hommasin farkku Mondeon ja riparapa-ajoon Rangerin , siis Fordin avolavan. Näillä nyt mennään toistaiseksi. Sellainen yhdistetty vaihtoehto voisi markkinoille tullessaan olla Mondeon neliveto-farkku.
Lähetetty: 10.02.2015
Lähettäjä: Horjumaton****

Jees: mikä funktio on maksaa tonnin veroja ja melkein toinen mokoma vakuutuksesta sekä tuplasti kulutuksesta, jos EI tarvitse sissiautoa? Enkä tarvii ajaa mudassa, en pellolla, en vetää hirvenraatoa umpimetässä, en kuljettaa (poltto)puuta tms.

Nykyautossa vero n 150e vuosi, vakuutuksen hintaa en tarkastanut, koska tulee liittokasko.
Ajoin n 350 kilsan lenkin, osa kaupunkiajoa, keskikulutus 5,4 l.

Pojalla, 21v datanomi, ei ole edes korttia mutta oli kaverilta kuullut, että roverit ja cruiserit ym on *makeita* maastossa. Näyttäähän se auto siellä liikkeen pihalla myös *makeelta*. Itse poika ei ole käynyt edes metsäpalstan reunassa, eikä tiedä autokuluista tuon taivaallista.
Mitä teen paripaikkaisella autolla tai pakulla, koska kuljetan paljon perhettä max 5 henkeä– mihis sitten laitan loput ihmiset, jos vaan 2-3paikkaa. Ei siis mtn järkeä.
Nyt Jees en ymmärrä sinuu…tai sinä et ymmärrä minuu.
Lisäksi minun EI tarvitse autolla näyttää, että olen joku metsäläinen. Vaan ihan perusduunari ja naisihminen.

Vaikka olen metsäammattilainen ja melkein punakone ay-jyrä, kun lähden rimpsalle ja- tai nuorison kanssa reissuun ja isolle kirkolle, heitän meikit naamaan, kiharran tukan ja laitan mekon päälle. En halua näyttää sissiltä, eikä autonikaan pidä olla armylook.
Autoa en hankkinut juurikaan enää tunteella, vaan käyttöjärjellä ja vihreä ajatus päässä. Vähäkulutuksinen, siisti, sen verran uusi, että saa liikkeen takuun, edullinen pitää. Tilava muttei kolho. Suosittu, kehuttu, vähän ajettuna.

Horjumattomalle: en voi kehua estoitta näin tuoretta hankintaa mutta Volvoani rakastin sen noin 150 000km, mitkä sillä taitoin töihin ja festareille, pohjoiseen, etelään. Metsätapaamisiin <3. Olihan se ikäloppu, eikä kaunis mutta sen kanssa koin enemmän kuin minkään muun autoni kanssa. Ylpeä olin siitä.

Ajokortti minulla on ollut 16 vuotta. Jos olisin perijätär tai muuten liikaa rahaa, olisin kai hankkinut erittäin vahvalla tunteella Volvo xc60 viininpunainen metallihohdolla ja tietyin lisävarustein vähän vanhemmalla korilla. Näin sellaisen vuonna 2010 ja rakastuin täysin, niin ettei mitään järkeä. Aina, kun sellainen on parkkiksella, valkoisenakin tyylikäs, niin sanon, että olisipa minun.
Saahan sitä ihailla ja silmäniloa olla.