Glalle senverran että vaikka olisin tiehankkeen heti palstan ostettuani laittanut vireille siitä ei olisi ilos ollut niille hakkuille. Vieläkään ei suon ylitys kestä kuin juuri ”ökymaasturin” ja siinäkään ei liiemmin saa sivuun lipsua. Se vain on vuosien juttu tien tekokin pystymetsään.
Ja alkuperäinen syy koko tieuran vaihtumiseen täysin toiselle laidalle oli siihenasti erittäin hövelisti käyttäytyneen toispuolen metsänaapurin kelkankääntö. Tein hänen metsäänsä jo yhden pengertien hakkuita silmälläpitäen heti alkuvaiheessa yhden notkon yli. En vaatinut euroakaan häneltä. Kun sitten ensimmäisiä hakkuitani tehtiin yllättäen hän ilmoitti ettei hänen lähisukulaisensa tykkää toisen alavan paikan läpi ajosta joka oli pakollinen lanssiin menosuunnassa. Hommasin siihenkin rumpuputken ja hänen kaivuullaan piti vahvistaa tämä kosteikko. Kun se putki vartoaa vieläkin sitä kaivuutyötä siellä hänen metsässään loppui minulta vain kärsivällisyys ja yhteistyöhalu. Tämän metsätiehankkeen taas toisen rajanaapurin kaas ei ollut mitään ongelmaa. Maksoi ihan yhdellä puhelinsopimuksella puolet ja olemme erittäin hyvissä väleissä nyt. Kaiken huipuksi tämä edellinen ”yhteistyökumppani” alkoi vinkua kulkulupaa sen uuden tieni kautta! (Ei saanut)

Ja kerran vielä: En ole ollenkaan niin perusmetsittynyt ettenkö ymmärtäisi muunkin elämän tärkeyttä. Meillä se on aina kulkenut myös metsätalouden aikana yhtä tärkeänä rinnalla. Kun poikamme oli noin vuoden vanha ostimme tämän Kynäksen maankuulun lohijoen yläpuolella olevan mökin jota nyt myymme. Kyllä siinä hiukan pitkään katsottiin kauppakirjojen teossa kun poika oli vielä kantokopassa.
Emme tietenkään silloinkaan kerinneet kohteeseen perehtymään näytössä vaan komppasimme sen vähän siihen aikaan arvuuperiaatteella ja kyselemällä. Oli kaupantekotilaisuudessa eke kerta kun myyjät oli päitteen meitin kaas. Hiukan oli epävarma olo kun lähdimme kauppakirjojen jälkeen mökille kahveille. Mutta oikeeseen pihaan sentään mentiin heitin perässä. Meille oli tärkeintä lapsiystävällinen miljöö ja harrastusmahdollisuudet. Vesi ja vesistökin jäi aivan sivuseikaksi. Veneenkin varasti sorsastajat rannasta. Mutta nyt se sama ”nassikka” timpraa työkseen ja harrastaa meitin mökkien saneerausta vielä lisäksi. Itse jo vähän otan rauhallisemmin. Keittiökalut sentään nostettiin kahdestaan emon kaas seinälle. Hyvää se ollapitää kun myytään. Oho,hiukan lipsui aiheesta rönsyilemään. Mutta Glalle osasyytä.

Näkyi olevan uudessa hallitusohjelmassa, että päiväsakko lasketaankin jatkossa siten, että kuukausitulot jaetaan kolmellakymmenellä entisen kuudenkymmenen sijasta, eli sakot kaksinkertaistuvat. Samalla nostetaan myös suurin rikesakko 230 euroon.
Sakot ovat siitä hyvä valtion rahankeräysmuoto, että niihin voi itse aika paljon vaikuttaa, eikä ne ole pakollisia.

Etuvetoisella Transporterilla olen kyennyt kaikki tarpeelliset metsään liittyvät ajot ajamaan. Huvia ja muutaman askelen säästöjä ehkä nelivedolla olisin saanut. Ja tavarankuljetuksessa Porter pesee Hiluxit ja Touaregit ynnä muut vastaavat mennen tullen, kun ei mitään isoja polttoainesäiliöitä tarvitse kuskata. Taukotilanakin se on oiva.

Harvemmin vain tulee metsään lähdettyä tauot aivan tärkeimpänä pointtina. Mutta taukoa tulee varmasti kun et pääse autolla likikään perille joten mieluusti nelikko ja maavaraa. Eväät syödään pikapikaa kannon nokassa ja taas menään.