Jos nyt on valtakunnallinen yhteinen linjaus hirvikannan kasvattaminen, vaikka kaiken järjen mukaan kantaa pitäisi pudottaa reilulla kädellä, niin pitäisi katsoa sen oikeutus.

Hirvieläinkolareita sattuu edelleen vuosittain useita tuhansia, joissa loukkaantuu useita satoja ja muutama menehtyykin. Hirvikannan kasvattaminen merkitsee loukkaantuneiden ja menehtyneiden osalta lisääntymistä, eli hirvikannan lisääjät tekevät toimenpiteensä maantieliikenteessä hirvikolareissa loukkaantuneiden ja menehtyneiden kustannuksella.

Onkohan tähän saatu lupa jostain ylempää? Ainoastaan pyyntiluvista luopuminen hirvenmetsästykssä vapauttaisi hirviporukat ja Suomen riistakeskuksen vastuusta hirvikolareista..

Siinäpä se pulmä tänä päivänä onkin (Petri) . Jossakin voi olla liikaa hirviä ja aivan lähellä saattavat suuretkin alueet olla täysin hirvivapaita . Tilanne voi myös vaihdella eri vuosina täysin päinvastaiseksi. Tästä syystä mekin anoimme ( ja saimme) varmuuden vuoksi viittä kaatolupaa , vaikka viime jahdin päätteeksi alueella ei ollut edes mainittua määrää jäävää hirvikantaa. Jossakin kolkassa pitäjää ja hyvin suppealla alueella eläimiä oli selvästi yli tavoitetiheyden. Viikonlopun ja metsästystä edeltävien havaintojen perusteella alueella ei ole viitäkään otusta.

Metsästysseurojen toimintatavat ja seurueisiin pääsy on muuttunut melko radikaalisti tilanteesta 20 vuotta sitten . Jos omistaa maata ja saa nykyehdoin aseelle hallussapitoluvan ja hankkii itselleen metsästykortin , pitäisi seuraan pääseminen olla läpihuutojuttu . Suku-/ naapuririidat saattavat toki edelleen mutkistaa asioita ja metsästyskään ei ole tässä suhteessa poikkeus.

Edelleen ihmettelen näissä keskusteluissa sitä , että lähes vuosikymmenen takaisia tilastoja käytetään keppihevosena arvosteltaessa metsästysorganisaatioiden ja metsästäjien toimia . Samalla autuaasti ummistetaan silmät siltä tosiasialta , että suurimmassa osassa maata hirvitilanne on hyvässä mallissa eikä vahinkoja synny enää merkittävästi . Pahasti heikolle hoidolle jääneet taimikot ovat paikallisesti todennäköisiä vahinkokohteita , joten olen siksi haluunnut kiinnittää huomiota tähän metsästäjien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaan seikkaan .

Tässä maassa on hirvikanta ennenkin saatu sukupuuton partaalle. Ja saadaan nytkin. Sille on yllinkyllin tilaa ydinhabitaateissaan avosoilla ja tuntureilla. METSIIN SE EI KUULU.

Opettele puuntakuinen edes ekologian alkeet. Ei tee pahaa muillekaan viisastelijoille ja täpertäjille.

Anton. Et kai sinä ole noin yksinkertainen. Vaikka hirvet tapettaisiin lähes sukupuuttoon. Kuvitteletko, että hirvet painaisi tyhmät päänsä yhteen ja lähtisi avosoille nälkää näkemään?

Vaikka hirviä olisi yksikin jäljellä. Se painuisi talvella taimikkoon syömään, eikä minnekään avosuolle. HIRVI ON AINA KUULUNUT SUOMESSA METSÄÄN, VAIKKA SE SINUA KUINKA RISOISI !

Opettele itse hirven elintapojen alkeet.

Täydennyksenä mehänpojalle vielä että vuonna 2012 ei tapahtunut yhtään kuolemaan johtanutta hirvikolaria. Kolarienkin määrä väheni murto-osaan aiemmista. Kohta taitaa olla niin että peurakolareita tapahtuu enemmän kuin hirvikolareita mutta se ei tunnu kirjoittajia haittaavan.

Jos tulee yksi sattumavuosi ettei menetetä ihmishenkiä niin tänävuonna saldo sitten kurjistui, ettenkö sanoisi että suorastaan surkeentui. Toivotaan nyt edes loppuvuodelle parempaa. Paha kyllä se pahin aika vasta menossa.