Metsuri motokuski: ”Jos asia on liian ongelmallinen kannattaa sellaisesta omaisuudesta luopua vaika myynnin kautta jos riistan aiheuttama vahinko on kohtuuton. Sitä varten meillä on korvauskäytäntö olemassa ja jos se ei riitä niin siinä tapauksessa kannataa omaisuudesta luopua. Aika yksinkertaista.”

Ei tämä asia ole läheskään niin yksinkertainen, että metsän myynnillä hirviongelmat ratkeaisivat. Eikä siinäkään ole järkeä, että ylläpidetään vahinkoa aiheuttavaa toimintaa ja sen takia pyöritetään korvauskäytäntöä. Tosin liikenteen suhteen korvaukset jo ulkoistettiin autojen omistajien maksettaviksi. Milloin sama on edessä metsäpuolella, jää nähtäväksi.

Oma lukunsa on henkilövahinkojen korvaaminen. Pitäisikö autokin myydä metsän mukana, jottei aja hirvikolaria? Vai pitäisikö sittenkin uskoa liikenteen asiantuntijaorganisaation puheita hirvikannan ja liikenneturvallisuuden yhteydestä?

Höpö höpö. Liikevahingoilla ja hirvimäärällä on ilman muuta yhteys. Hirvikolareiden määrää voidaan vähentää monella muullakin tapaa. Kanta on tietysti yksi mutta on muitakin. Mm tienvarsiraivaukset ja nopeuden alentaminen hirvivaara-alueella. Kuinkahan moni havahtuu hirvivaaran alueella ja alentaa nopeutta saatika lisää tarkaavaisuutta ? Ei varmaan monikaan. Ruotsissa on huomattavasti suurempi hirvikanta eikä siellä ole sellaista ongelmaa ja itkua vahingoista kuin meillä.

Toisaalta hirvimiehet tekevät sitä työtä jota he haluavat. Hirvikantaa on laskettu huippuvuosista ja alkaa olla nyt tavoitekannassa. Koskaan ei päästä joka paikassa tavoitekantaan. Välillä mennään hieman yli ja välillä hiemn ali. Se on paska puhetta että metsätäjät ampuvat vain vuositaisen tuoton. Hirvikanta pidetään määrätyssä tavoitetiheydessä. Välillä ammutaan enemmän välillä vähemmän. Aika helppoa sekin.

William ei sitten käsitä että ehkä ne ketkä ovat pettyneet metsästäjien saavutuksiin ja ottaneet maat pois vuokralta voivat tosiaan katkerina hiukan vuorattaakkin. Muistan itsekkin alkuvuosilta että vaikka oli maat vukrattuina ei metsästäjiä aina näkynyt koko metsästysaikana lähelläkään omia maita. Silloin tuli kyllä joskus aina vuodatettua ja harkittua jopa vukrasopimuksien irtisanomisiakin. Kerrankin kysyttäessä ilmoittivat vain että aika perimmäisiä aloja heidän seurassaan sillä suunnalla ja kaikki saatiin jo ammuttua siltä vuodelta. Kovalla painostuksella yhden ”pankkiluvan” sentään tulivat hoitamaan.

Metsuri motokuski: ”Hirvikolareiden määrää voidaan vähentää monella muullakin tapaa.”

Tämä asia käsiteltiin viimeksi viestiketjussa ”Hirvi on vaarallinen otus”. Mitään käsitystä esittämiesi menetelmien tehosta ei ollut puhumattakaan siitä, kuinka 2 miljoonaa autoilijaa saadaan niiden mukaan toimimaan. Ole rehellinen ja kysy itseltäsi, paljonko pudotat nopeuttasi hirvivaara-alueella ja poikkeaako ajotapasi ylipäätään merkin vaikutusalueella millään tavalla normaalista.

Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=1368

Metsuri motokuski: ”Ruotsissa on huomattavasti suurempi hirvikanta eikä siellä ole sellaista ongelmaa ja itkua vahingoista kuin meillä.”

Miten siellä suhtaudutaan siihen, että vuosittain tapahtuu 5000 hirvikolaria? Vai onko kyse siitä, että et ole kuullut Ruotsista vastaavaa kritiikkiä kuin täällä, sitä ei mielestäsi ole?

Metsuri motokuski: ”Hirvikantaa on laskettu huippuvuosista ja alkaa olla nyt tavoitekannassa.”

Tarkoitat, että se on riistahallinnon määrittelemässä tavoitekannassa. Ei muiden osapuolien, joiden metsästäjät pelkäävät saavan vaikutusvaltaa hirvipolitiikassa.

Se on totta että ne alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää. Olen ollut tässä foorumissa mukana jo kolmisen vuotta ja sama laulu toistuu kuukausittain. Aina joku asiaan vihkiytynyt elämänfilosofi ottaa asian keskusteluun niin kuin muita murheita ei olisi. Uudestaan ja uudestaan….. Ehkä olet oikeassa että jatkossa näihin asioihin ei kannata päätään vaivata.

Harmittaa vain kolleegoiden puolesta se että metsästäjiä haukutaan tässäkin asiassa jotka tätä työtä kuitenkin suorittavat muiden puolesta. Vaatimassa ollaan mutta itse ei olla valmita juurikaan mitään tekemään edes osallistumalla hirvijahdin muodossa. Ehkä nämäkin kirjoittajat ovat niitä persoonia ettei yhteistoiminta muiden ihmisten kanssa suju kuin tietokoneen välityksellä. Niitähän ovat lehtien palstatkin pullollaan yleisön osastojen kirjoituksia lukiessa.