”MTK:n sivuille on präntätty: metsänomistajia on 740000.
SIITÄ sakista harrastaa hirvenmetsästystä 40000. Tuosta pienestä osamäärästä hyvin pieni osa on niitä puuhapalstalaisia, joille päätuotantosuunta on hirvenliha, ehkä parituhatta. Holtiton laiduntaminen tapahtuu lähes täysin sellaisten mailla, joilla päätuotantosuunta on puu.”

Minusta tämä numeroiden kautta tapahtuva tarkastelu osoittaa pienen vinoutuman hirvipolitiikassa. Vaikka kaikki nuo metsästykset tapahtuvat luvan antaneiden maanomistajien mailla, niin siltikään nuo maanomistajat eivät millään voi edustaa KAIKKIA maanomistajia hirviasiassa. Heillä ei voi olla mandaattia sanoa mikä on kohtuullisesti metsänhoitoa haittaava hirvikanta.

Tässä olisi siis neuvoteltava joku sellainen ratkaisu, joka poistaisi vaikuttamisen epäsuhdan. Liian harva hyötyy liian monen kustannuksella.

Pitäisikö hirvenmetsästys ammattimaistaa? Hirvenlihaa ilmestyisi muuallekin kuin metsästyseliitin pakastimiin?

Ja loppuun huomautus: tässä ei ole vihapuhetta mihinkään suuntaan, vain havainto ja yksi kenties uusi ratkaisuehdotus.

Lähestulkoon kaikki kynnelle kykenevät asiasta kiinnostuneet ja asekelpoisuuden osoittaneet metsästävät jo nyt hirviä seurueiden jäseninä. On kyliä tai alueita , joilla metsästys on voimakkaampaa kuin metsästettävän riistan lisääntyminen. On myös niitä alueita , joilla yksissä tuumin metsästetään kestävästi ja pidetään homma tasapainossa . Entistä enemmän on kuitenkin maaseudun autioitumisen johdosta seutuja , joilta ei löydy riittävää määrää metsästäjiä hallitsemaan hirvikannan kasvua. Lupamenettelystä luopuminen ei ole kelvollinen ratkaisu monesti hyvinkin paikallisiin hirviongelmiin .
On syytä ottaa huomioon , että paljon helpompi olla pois sateisesta ja kylmästä metsästä , kun ei tarvitse miettiä , miten saisi kaikki luvat käytettyä . Kun harrastus alkaa tökkiä , jäädään kotiin. Näistä , jotka surkeimpia valitusvirsiä hirvistä veisaavat , ei ole paikkaamaan tällä tavoin metsästäjien joukoissa syntyvää aukkoa.
On myös havaittavissa , että aito huoli hirvien määrästä , ei monenkaan kohdalla ulotu omien tilanrajojen ulkopuolelle . Metsästäjät kuitenkin huolehtivat metsästyksestä niidenkin (suuri enemmistö) alueilla , joita hirvien määrä tai metsästys ei kiinnosta lainkaan.

Suorittava: ”On syytä ottaa huomioon , että paljon helpompi olla pois sateisesta ja kylmästä metsästä , kun ei tarvitse miettiä , miten saisi kaikki luvat käytettyä . Kun harrastus alkaa tökkiä , jäädään kotiin. Näistä , jotka surkeimpia valitusvirsiä hirvistä veisaavat , ei ole paikkaamaan tällä tavoin metsästäjien joukoissa syntyvää aukkoa.

On myös havaittavissa , että aito huoli hirvien määrästä , ei monenkaan kohdalla ulotu omien tilanrajojen ulkopuolelle . Metsästäjät kuitenkin huolehtivat metsästyksestä niidenkin (suuri enemmistö) alueilla , joita hirvien määrä tai metsästys ei kiinnosta lainkaan.”

Tässä on hyviä havaintoja.

Hirvikannan määrä on Suomessa amatöörien käsissä. Ainakin osa hirvestyksestä pitäisi sallia ammattilaisille, jotka samoin kuin muutkin metsäalan ammattilaiset, hoitavat homman joka tapauksessa välittämättä säästä ja harmituksesta.

Jos paikalliset harrastajat eivät saa kiintiötä nurin, tulee yksityinen ammattihirvestäjä, joka lahtaa / jahtaa niin kauan, että kiintiö tulee täyteen.

Kiintiö ei siis riipu metsästäjien halusta, kolotuksista, Aku Ankan lukuinnosta, pakastimen täyttöasteesta tai säästä vaan metsästä todella oikeasti poistetaan kaikki sieltä poistettavaksi määrätyt eläimet.

Ammattilainen voisi jopa ihan elää tällä saadessaan lihanmyyntituloja ja kenties hieman Hihapora-tukea ( HirviHaittojen PoistamisRaha, tälle asialle keksimäni tukimuoto.)

Tuon Hihaporan valtio voisi hakea vaikka EU:sta ja työllistää sillä muutaman sata metsästäjää samoamaan Suomen saloja. Ja kansantalous voittaisi, kaupunkilaiset saisivat lihaa ja metsissä olisi oikea tuhoeläin/ hyötyeläinkanta aina.

Oikein hyviä hirvikelejä vaan kaikille. 🙂

Suorittava: ”Tuo Gla:n mainitsema 50 000:n yksilön hirvikanta saattaa olla totta jo tänään.”

Hienoa, jos näin on. Vähemmän hienoa on se, jos kannan arviointi on mennyt noin pahasti pieleen.

On alueita, joissa hirviä on edelleen runsaasti, joten hirvien lukumäärän pysyminen kurissa ei yksinään riitä. Puuntuottajaa ei lohduta naapuripitäjän hirvityhjiö, jos omat taimikot syödään.

Sattui tässä jokin aika sitten käsiini Erä-lehti vuodelta 2010. Siinä käsiteltiin Riistahallinnon organisaatiouudistusta. Artikkelissa todettiin, että mitä ylemmäs johtajistossa mennään, sitä positiivisempana muutosta pidetään. Soraäänet kuuluivat kentältä, jossa mm. pelättiin sitä, että päätösvalta luisuu metsästäjiltä mm. metsänomistajille.

En tiedä, miten tuo uudistus on asioiden hoitoon vaikuttanut, mutta tuollaisen pelon olemassaoloa on syytä pohtia avoimin kortein.

SDuorittava porras: ””Lupamenettelystä luopuminen ei ole kelvollinen ratkaisu monesti hyvinkin paikallisiin hirviongelmiin.””

Lupamenettely on ollut hirvenmetsästyksessä käytössä tähän syksyyn asti. Suuria ongelmia ja muutospaineita on tästä aiheutunut joka vuosi maanteiden turvallisuuteen, metsätaimikoihin sekä peltovahinkoihin liittyen.

On syytä palauttaa muistiin VTV:n hirvitarkastus 100/2005, jossa todetaan, että nykyinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys ei käytännössä toimi. Se johtaa aika-ajoin liian korkeisiin hirvimääriin ja sen mukanaan tuomiin kohtuuttomiin ongelmiin maatieliikenteessä ja metsien uudistamisessa. VTV esittääkin kantanaan, että käytäntöä on tarpeen muuttaa, ja MMM:n olisikin harkittava yhtenä vaihtoehtona kokonaan nykyisestä pyyntilupakäytännöstä luopumista.

Koska vanha järjestelmä ei toimi, olisi käyttöön tarpeen ottaa uudet keinot hirvikannan saattamiseksi kohtuulliselle tasolle. Tähän käyttökelpoisin keino voisi olla luopuminen hirvenmetsästyksessä pyyntiluvista.