Suurta hirvieläin kantaa ylläpidetään kriisi aikoja ajatellen.

Maahan ei tarvitse tuoda mitään, ruokaa löytyy jos on tarvis.

(Everstin evp horinoita saunakammarissa v. 2006)

MJO:
””Ihan korjaukseksi, mikään ministeriö ei ole asettanut tavoitteeksi yksi hirvi/1000 ha. Se on pelkästään sinun mielessäsi pyörivä ”haaveuni”.””

– MJO on aivan oikeassa! Tuo esittämäni hirven talvikantatavoite 1/1000 hehtaarilla olisi toteutuessaan sellainen talvisen hirvikannan tiheys, että hirvistä koituvat vahingot metsissä voisivat olla jopa siedettävät. Liikenteen osalta en olisi niinkään varma asiasta, koska silti tapahtuisi vuosittain satoja tai peräti tuhansia hirvikolareita.

Ehkäpä metsänomistajien kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan hirvikannan alentamiseen perustellen vaatimuksiaan pelkästään suurilla hirvikolarimäärillä ja niissä loukkaantumisilla ja menehtymisillä. Siinä sivussa myös puuntuotanto olisi hyötyjänä.

Tämän keskustelupalstan maattomat hirvestäjät koettavat kaikin keinoin mitä ihmeellisimmillä verukkeilla tehdä tyhjäksi metsänomistajien näkökulmaa hirvivahinkoihin ja hirvitiheyksiin. Ilmeisesti heille hirvien metsästys ja sen turvaaminen on jopa elämääkin tärkeämpi asia. He näkevät metsänomistajien hirvikirjoittelun olevan uhka ”tuottoisalle harrastukselleen”.

Metsänomistaja kokee samankaltaista tunnetta, varsinkin omatoimisesti suurin odotuksin perustamansa taimikon osalta, jota hän on huolella hoitanut ja varjellut esimerkiksi 5 vuotta. Alueelle talveksi ruokailemaan asettunut hirvilauma tulee ja särkee tulevaisuuden haavekuvan. Hyvä ja tuottoisa metsä olikin kuin kangastus. Tuntuu samalta kuin isästä, joka on varjellut kypsyvää tytärtään kuin perustamaansa ja hoitamaansa taimikkoa, mutta yllättäen tyttö kertookin odottavansa lasta eikä isästä ole tietoa.

Hirvituho omassa taimikossa tuntuu ikäänkuin seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mutta 10-20 vuoden tuomio jää metsänomistajan kärsittäväksi.