Ne lahot kapulat rattaisiin on juuri kahden hepun aikaan saannoksia tällä saitilla. Joovainkin saa toteuttaa aivan rauhassa täällä esittelemiään takaperoisia käsityksiään. Tuputtaminen ja pajunköyden syöttely ei menesty.

Menestymisestä en tiedä, mutta ei tallintakusten tuputtamisella päästä eteenpäin. Alkaa metsien sosialisoiminen olla huipussaan. Ei arvanneet aikoinaan julkilausuman kirjoittajat, minkä laisiin mittoihin metsien harsinta vielä johtaakaan. Ei riittänyt metsien harsinnan lopettaminen, vaan jatkuvan kasvatuksen ottamisella lakiin – edellytettiin, oli kompensoitava jaksottaista metsänhoitoa pidäkkeiden purkamisella. Avohakkuut avattiin lopullisesti ja ns. säästömetsät ohjattiin hakkuiden piiriin. On oivallinen tapa lisätä metsäomaisuutta puustopääomilla ja käytännössä ilmaiseksi. On siihen otettu kantaa näillä palstoilla paljonkin.

Kaikki metsäpoliittinen sääntely ei ole sosialismia.

Päättäjien, y-järjestöjen ynnä muun luontoväen kannattaa ottaa huomioon (näissäkin keskusteluissa esiintyvä) se joidenkin metsänomistajien ajatusten pohjavire, jossa lisääntyvä sääntely ja vaatimukset koetaan uhkaksi ja ”myöntyväisyyspolitiikan” epäillään johtavan aina vain kiristyviin vaatimuksiin. Toisaalta mielipidekyselyistä näkyy, että suuri osa metsänomistajista kyllä tukee ilmastonmuutosta ja luontokatoa hillitsevää politiikkaa.

Kiristyvän sääntelyn sijaan samoihin tavoitteisiin päästänee myös hyvin kannustein (edit lisätty:) ja kehittämällä markkinoita hyödykkeille, joilla ei aiemmin ole ollut markkinoita, kuten hiilen sidonta ja monimuotoisuuden lisääminen. Vapaaehtoisuus on ymmärtääkseni paras ratkaisu tässä tilanteessa: luonto- ja ilmastotekoja tekevät ne henkilöt, jotka niitä haluavatkin tehdä.

<p>Tekniikan kehittyminen tuo ihan uuden näkökulman säätelyyn ja metsien tilan seuraamiseen. Metsistä saatava tieto tarkentuu koko ajan, ilmakuvat, laserkeilaus  ja jopa se kuinka paljon moton kouran läpi puuta menee, tallennetaan sähköisesti. Sinänsä ihan ymmärrettävää kehityksenkulkua, mutta toisaalta mennään jo vahvasti lain harmaalle alueelle, ainakin moraalisesti. Metsät ovat jonkun omistamaa varallisuutta, ja tätä varallisuuden määrää mitataan, eikö tämä ole jollain tavalla rinnastettavissa pankkisalaisuuteen, en osaa sanoa.</p>

I-keturilla hyvät pointit.

”..kuinka paljon moton kouran läpi puuta menee, tallennetaan sähköisesti”, on ostajan ja myyjän välinen asia. Ei siinä ole mitään harmautta. Ei taida olla siihen vaihto-ehtoa? Eikä tarvitsekaan.

Mutta julkiseksi väännetty  metsävaratieto oli sosialisoinnin kuumehoure.