Joku konkreettinen esimerkki vihreästä myrkystä Metsälehdessä olisi hyvä. Ai joo, ne lakirajat… Kuitenkin ihan hyvä että mistä tahansa asiasta voidaan keskustella, asiallisesti.

Jos laissa olisi määritelty uudistamisen järeysraja, vaikutus lienee erilainen kuin jos siellä on ikäraja.

Ensin kuitenkin tulisi määritellä ongelma jota halutaan ratkoa ja valita keinot sen mukaan.  Halutaanko lisää monimuotoisuutta vai lisää hakkuumahdollisuuksia?

”Onko pelätty luontoväki ollut jonkun palstalaisen leimikolla estämässä normaalia puunkasvatusalueen käsittelyä”

Kahdella leimikolla on ollut.

Nuorempina uudistetut metsät eivät pahemmin aiheuta kasvutappioita.  Metsänomistajalle kylläkin, koska tuotetaan enemmän kuitua.  Hakkuiden lakirajojen hyöty on siis aika epävarma, jos tavoitteena on metsien m3-kasvu.

Kaikenlaista tappiota syntyy huonosti hoidetusta uudistamisesta.  Mikään Kemera-tuki ei auta.  Otettava käyttöön järeät keinot.  Joku rangaistusmaksu, joka on suurempi kuin mikään uudistuskustannus.  Eiköhän kuri paranisi.

Minusta jos joku ei halua uudistuksia tehdä kunnolla niin olkoot tekemättä, mitä se minulle kuuluu. Samoin jos jiikoota harrastaa niin harrastakoot,  En niiden takia metsälakia rupeaisi muuttamaan.  Nyt se on hyvä, kaikki saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Toki jos metsänomistajia ruvetaan rankaisemaan jostakin hiilinielujen laskusta  niin silloin voi mieli muuttua.

Ei ole näkynyt kapuloiden rattaisiin laittajia, ei myöskään vihervasemmistolaisia. Ei ole metsänomistajan niskassa roikkumista, jos jatkuva kasvatus on kirjattu lakiin ja on tullut jäädäkseen. Siinä mielessä hoitomuodon kyseenalaistaminen ja toisaalta läpimitoista tinkiminen on kyseenalainen toimenpide ja vaikuttaa huonolta puolustukselta. . Meitä valitettavasti on moneen lähtöön. On myös hyväksi käyttäjiä ja tuo jatkuvan kasvatuksen torppaaminen osoittaa aika huonoa harkintakykyä. Metsien putsaaminen on arkipäivää tänäkin päivänä.