Keskustelut Metsänomistus Metsälehden tapaaminen Pudasjärvellä 3.-5.8.2012

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 146)
  • Metsälehden tapaaminen Pudasjärvellä 3.-5.8.2012

    Palstalaisten ”perinteinen” tapaaminen on jälleen suunnitteilla! Ajankohta tulee olemaan 3.-5.8.2012. Tällä kertaa paikkana on Pudasjärven Sarakylä. Majoituspaikaksi on varattu Piipposen pirtit.

    Järjestejänä toimii allekirjoittanut, jolle voi ilmoittautua sähköpostilla osoitteeseen: tuomas.pihlaja@pp.inet.fi. Ilmoittautumiset ainoastaan sähköpostilla (tai kasvotusten!)

    Lisäksi Facebook:n käyttäjät löytävät tapahtuman osoitteesta: http://www.facebook.com/events/204790682970284/ (huom. rikkoutuva linkki!)

    Ilmoittautumisen yhteydessä tulisi mainita mm. nimimerkki palstalla, nimi, majoitustarve (pe-su, pe-la tai la-su), halukkuus lauantain yhteiseen ruokailuun… Hinta 2 yön majoitukselle ja lauantain ruokailulle on n. 35 €. Hinta tarkentuu lähempänä tapahtumaa, kun tiedämme osallistujamäärän tarkemmin..

    Ylläolevalla hinnalla ilmoittautumista kestää 1.7.2012 asti… Sen jälkeen tuplahinta… (Heh… Vitsi… Eihän näitä nyt Suuren Savotan malliin järjestetä… Eihän?)

    Ilmoittautuneita on tällä hetkellä 7 nimimerkkiä ja 2 ”seuralaista”. Mukaan mahtuu vielä…

    Edit: Päivitetty osallistujamäärä 13.5.2012

  • A.Jalkanen

    Juuri noin, jees h-v. Yleissuositus maanmuokkaukselle olisi että heinittyvälle ja veden vaivaamalle paikalle tulisi pääsääntöisesti mätästys. Tämä kattaa lähes kaikki kuusen ja lehtipuun istutusalat. Sitten karuille paikoille laikutusta ja äestystä sen mukaan millä koneella pääsee liikkumaan.

    Omalla palstallani vedettiin männyn siemenpuualuekin konekylvöllä äestäen, vaikka varmaan olisi metsä syntynyt osalle aluetta ilman muokkaustakin (ohut kuntta). Kallioisempi osa muokattiin kaivurilaikutuksella ja kylvettiin männylle käsin.

    Iron Man

    Ensivuoden tapaaminenkin voitaisiin järjestää pudasjärvellä,mikäli
    Tumppi ja Esko ovat halukkaita järjestämään tapaamisen uudestaan.
    Eskonkin metsät voitaisiin katsastaa,kun ei nyt keretty.

    Korpituvan Taneli

    Iron Man:
    ”Ensivuoden tapaaminenkin voitaisiin järjestää pudasjärvellä,mikäli
    Tumppi ja Esko ovat halukkaita järjestämään tapaamisen uudestaan.
    Eskonkin metsät voitaisiin katsastaa,kun ei nyt keretty. ”

    Sinänsä kiehtova ajatus, mutta… Vaikka minäkin olen miettinyt että tuonne Piipposen Eskon Pirtille pitää vielä palata, niin kuitenkin meidän pitää olla realisteja palstalaisten tapaamispaikan suhteen. Olihan porukassa niitäkin, jotka eivät mistään hinnasta olisi halunneet tulla Pudasjärvelle, emmekä me saa heidän päätään kääntymään, vaikka kuinka olemme olleet ihastuneita reissuun.

    Katsotaan nyt tuo Metko-homma ensin ja palataan sitten siihen ensivuoteen. Minulla on vanhan palstan ketju tallessa, pitää sieltäkin oikein katsoa, mitä muita nimiä oli esillä kuin Pudasjärvi ja Jämsänkoski (Metko).

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Anton Chigurh

    Siitä mainion majoituspaikan rantasaunan terassiltahan näkyi siellä järvenpäässä se hakkaamaton aarnimetsäalue, joka on talousmetsää; siinä olisi ollut kiinnostava kohde.
    Syötteen kansallispuistokinhan on siinä lähellä.

    Nämä tapaamisethan nostavat keskustelun ihan uudelle tasolle. Kaikki mukaan uskaltautuneet paljastuivat nimimerkkiään suuremmiksi. Varsinaisia kehityskeskusteluja.

    Korpituvan Taneli

    Tapaamisesta ja retkikohteista T.Pihlaja kirjoittanee Metsälehteenkin. Joukamo Kortessalmi toimi ansiokkaana kuvaajana, häen otoksiaan näemme varmaan lehdessä ja täällä lukijan kuvissa.
    Voisihan sitä jotain kertoa jo nytkin näistä retkikohteista, vain auraustahan täällä on ruodittu tuon tapaamisen retkikohteen pohjalta.

    Osaran aukeat osoittautuivat kovasti mainettaan paremmiksi.
    Yllättävintä oli silloisten aukkohakkuitten pienet puukertymät, tosin koivua ei luvuissa ollut noteerattu kun se kaadettiin vain maahan tai kaulattiin isommat puut. Eräälläkin kohteella oli saanto ollut vain 35m³ kiinnoiksi muutettuna. Nyt sillä kohteella oli männikkö jossa oli puuta 125m³/ha. Lukemat vähän vaihtelivat kohteelta toiselle. Syy heikkoon hehtaarisaantoon oli se että metsät eivät toki olleet mitään luonnontilaisia aarnimetsiä, kuten usein on väitetty. Metsähallitus oli jo vuosikymmeniä harrastanut täälläkin harsintaa.
    Olisikohan jo viimeinkin syytä panna urbaaniharsijoidenkin jäitä hattuunsa ja uskoa että menetelmää on kokeiltu ja huonoksi havaittu, koko Suomen kokoisella koeruudulla.

    Osaran aukeitten nykypäivän ongelma on puustojen samanikäisyys. Päätehakkuut tulevat taas samaan rytinään.
    Tätä on yritetty väistellä hakkaamalla aukoksi ja uudistamalla, silloisessa metsityksessä, huonoimmin onnistuneita kuviota. Olihan alueella toki ison savotan aikana jo taimikoitakin, aiempien avohakkuiden jäljiltä. Nämä tietysti myös auttavat ikäjakautumaa.

    Jatkuu

    Korpituvan Taneli

    Paikalliset ihmiset eivät aikanaa kovinkaan paljon protestoineet laajoja hakkuita, vaikka niin on annettu monesti ymmärtää. Hakkuut ja ajot merkitsivät heille työtä ja leipää. Nekin jotka eivät itse työhön osallistuneet, pääsivät osallisiksi oheistoiminnoista, majoituksesta, muonituksesta yms.
    Protestia ja valheellista mielikuvaa aarniometsän raiskauksesta ovat levittäneet pääasiassa, meihin etelän veteliin kuuluvat, henkilöt.

    Mitä me opimme tästä?
    Suhtaudu aina kriittisesti huhuihin metsänraiskauksesta ja yritä saada asiasta todellista tietoa!

    Muita kohteita olivat:
    Taimitarha, auraustyömaa ja puulajipuisto pellonmetsitysalueella.

    Taimitarha oli pieni ja ilmeisen kustannustehokas. Se oli täysin yhdenmiehen yritys, jossa toki oli kausityövoimaa.
    Taimien pakastusta eikä lyhytpäiväläsittelyä tarhalla ei käytetty. Osiitain kai tästä syystä kuusen osuus taimista oli hyvin pieni.
    Männyn taimia tarha tuotti monien kuntien alueelle yksityismetsiin, metsähallitus ei ollut asiakkaana.
    En tiedä näkyykö se isäntien taimilaskuissa, mutta monta välivaihetta jää pois kun taimet lähtevät suoraan tarhalta istutuskuviolle ja täydennystä voidaan hakea suoraan sieltä.
    Hiukan kävi kateeksi kun muualla tamitarharhat ovat niin suuria ja kauniita, että ne keskustelevat vain jälleenmyyjien kanssa. Siitä aiheutuu väkisinkin pyrogratiaa ja kustannuksia.
    Onko muualla vielä hengissä tälläisiä pienempiä yrittäjiä tällä alalla?

    Jatkuu

    Korpituvan Taneli

    Viimeisenä kohteena kävimme vanhan rajamiehen metsätilalla. Sielläkin olisi ollut paljon muutakin katsottavaa, mutta keskityimme vain hänen pellonmetsitysaluueella olevaan puulajipuistoonsa.
    Sieltä löytyi, kotimaisten puulajien lisäksi, mustaakuusta, kontortamäntyä ja lehtikuusta. Niitä oli erilaisina sekoituksina suomalaisten puiden kanssa.
    Päällimmäiseksi jäi se sama toteamus, jonka olen ennenkin todennut: ”Minun ei tarvitse vieraita lajeja kokeilla, niitä on kokeiltu jo tarpeeksi Suomessa, vähän epämääräisin tuloksin.”
    Vahvistui myös ajatus siitä ettei pelto välttämättä ole kuusen maata, jos se ennen pelloksi tekoa on ollut männyn maata.
    Sillä kohteella olisi ollut enemmänkin tietoa, selkeän sotilaallisessa järjestyksessä, saatavissa, jos aikaa olisi käytetty enemmän.

    Niin, kävimme myös siellä auraustyömaalla. Aurauksesta, tältä pohjalta, keskustelimme jo aiemmin.
    Itse työmaa oli MHY:n työnjohdossa. Hiukan kosteahko kivetön kohde. Muutamat märimmät paikat jäivät kaivinkoneella mätästettäviksi.
    Auraus on kuulemma siellä päin siinä maineessa etteivät muutamat isännät yksinkertaisesti suostu muuhun maanmuokkaukseen ollenkaan.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli

    Tapaamisessa oli paljon keskusteluja, jopa enemmän kuin aiemmin. Tosin koko porukan yhteisiä keskusteluja ei juurikaan ollut, vaan ne olivat kahdenkeskisiä tai muutamien välisiä kunnon otatuksia saunan terassilla tai muualla.

    MHY hommista ei tiettävästi päästy oikein yhteisyrrykseen. Homma päättyi siihen että Joukamolle pitäisi löytää pieni metsäpalsta Pudasjärven puolelta, että hän voisi tulla pakalliseen yhdistykseen vaaliehdokkaaksi. Taisi vain siinä palstan etsinnässä aika loppua kesken.

    Piennartiestä oli kaksi erilaista käsitystä. Pudasjärvellä se tarkoitti kilometrien mittaista tietä, jota talvella käytetään kaukokuljetukseen ja päässä on rekalle kääntöympyrä
    Etelä-Pohjanmaalla tälläiset tiet tehdään metsäautoteiksi ja piennartie on sitten siitä lähtevä, muutaman sadan metrin mittainen lähikuljetuksen pää-ajoura.

    Saas muuten nähdä ilmaantuuko Pudasjärven MHY:n korjuupalveluun ensi talveksi hevosmetsuri ja Tuomaksellekkin kotiin hevonen, jos emäntä antaa luvan….

    Antonin paljon mainostetut paljastukset eivät saaneet ilmeisesti tarpeeksi nöyrää kuulijakuntaa, joten niitä kai esiteltiin vain yhdelle henkilölle. Jostain jäi korvaan että kysymys oli kuusen istutuksessa käytetysta rivivälien vaihtelumenetelmästä, jota hänen sukunsa on nyt kolmessa polvessa kehittänyt.
    Toki paljastui myös että Anton niinkuin me muutkin on iso kiho vain näin ulospäin ja kotona lahkea lammas. Ei sillä että olisi käskyn alla, mutta viisaasti johdateltuna, mutta näinhän se tavallisesti onkin, että mitäpä siitä.

    Kukin kertokoon omat keskustelumuistonsa, kemialliseen unohdukseen asti ei tiettävästi kukaan vaipunut, että kyllä muistoja on.

    Kokonaisuus oli mahtava ja todella uusimisen arvoinen, mutta onhan Suomessa niin paljon mielenkiintoisia metsäkohteita muuallakin…..

    Terveisin Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli

    Harrastelija:
    ”Tietääkö toverit mitä tarkoittaa riimaksi kuorittu? Kuinka moni on sillä hommalla tehnyt tiliä? ”

    Riimaksi (Priimaksi?) kuorittu tarkoittanee samaa kuin puhtaaksi kuorittu. Menetelmä oli käytössä kuusen paperipuilla (pit 1m Suomi ja Saksa, 4 jalkaa Englanti).
    Siinä käytännössä vuoltiin pois viimeisin vuosilusto, niin ettei kuivuessa tummuvaa jälsi kerrosta ollut yhtään puussa.

    Tiliä ei ole hommalla tullut tehtyä, mutta omasta metsästä otettua puuta on kyllä yritetty nylkyttää puhtaaksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Aukusti

    Meilläpäin sanottiin pöllinparkkauksesta, että ”puolipuhtaaksi” kuorittaessa vain kaarna poistettiin ja ”puhtaaksi” kuorittaessa piti vuolla ”koloraudalla” puun pintakerros pois kauttaalttan.

    Itse en henkilökohtaisesti ole tehnyt ”priimaa”, vaikka aloitin isän mukana parkkaukset v. 1945.

    Mutta onko palstalaisille tuttu termi tehdä ”ylioppilaita” parkattaessa ? Niitä olen muutaman nähnyt !

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 146)