Harvennuksessa hakkuutähteitä ei missään nimessä pidä jättää ”tasaisesti levälleen” vaan ne  ne pitää kasata ajourien suojaksi. Varsinkin kuusikoissa, kuusella on pinnallinen juuristo. Metsänhoidossakin kannattaa yrittää erottaa isot ja tärkeät asiat pienistä ja vähämerkityksellisistä. Ja kun urilla on paksu matto tuoretta hakkuutähdettä, niin lannoitteen levitys onnistuu varsin sujuvasti maalevityksenäkin. Jos haluaa hivistellä, niin maalevystä pystyy säätämään niin, että urien välialueelle tulee kaksinkertainen levitysmäärä.

Päätehakkuulla jos tähteestä saa vaikka 200€/ha, niin sillä saa kustannettua vajaan hehtaarin metsänlannoituksen jollain toisella, vaikkapa sillä harvennetulla kuviolla. Ravinteet saa siis siirrettyä päätehakkuukuviolta harvennuskuviolle jolla typestä on erityisesti hyötyä. Avohakkuukuviollahan siitä on enempi harmia.

Hakkuutähteen korjuu päätehakkuualalta todennäköisesti parantaa boori/typpi suhdetta jolloin boorinpuutos esiintyy lievempänä. Tätä ei kannata kuitenkaan yrittää optimoida vaan jos päätehakkuussa todetaan, että boorinpuutosta on ollut, niin boori kannattaa levittää uuteen taimikkoon mahdollisimman pian tai jo vaikka muokkauksen yhteydessä.

Minä teetän harvennukset kesällä kun Savossa ja Etelä-Suomessa kesä on parempi harvennusaika kuin keskimääräinen talvi. Aika harvoin osuu sellainen talvi, että pohja on oikeasti roudassa, kyllä hakkuutähteet tarvitaan sinne uralle. Edelleen painotan, että tärkeät asiat ensin.

Yritin sitä juuri selventää, ilmeisen huonolla menestyksellä, että booritilanteen selvittelyä ei kannata tehdä liian vaikeaksi. Jos pohja on rehevä ja alueella esiintyy boorinpuutosta, niin sitten lannoitetaan boorilla.

Hakkuutähteen menekki on huonontunut. Pyrin tietysti saamaan siitä jonkinlaisen hinnan. Viljelyn helpottuminen on niin merkittävä etu, että kannattaa huonomallakin hinnalla. Tästäkään ei kannata tehdä liian vaikeaa (vaikka itse juuri tein:)), hyvässä asennossa oleva kasvatusmetsä kannoittaa lannoittaa vaikka ei hakkuutähderahoja olisikaan.

Olen lannoittanut metsiäni täällä keskilapissa jo -70 luvulta lähtien. Vaikka täällä kirjottelee näitä nollarajan vetäjiä niin kyllä täälläkin saa puun kasvamaan ja menekki taitaa olla varmempi ja tasaisempi kun siellä etelässä. Kiitos ruotsin teollisuuden. No tukin hinnasta saa kyllä ottaa kympin pois! Jätkän kanssa oon samaa mieltä että laskevat hinnat vaativat tehostamaan tuotantoa. Niin on kaikilla aloilla. Lannoitus on siihen yksi varsin hyvä keino.

Olen tehnyt niinkin että olen vetassut sileeksi hankalat soiden takana olevat kuviot. Tietenkin olen ne uusinut jotenkin. En kuitenkaan panosta niihin vaan sillä myyntitulolla lannoitan hyviä kohteita tien varsilla.

Nyt ennenkuin jääkausi tulee niin eletään lämmintä jaksoa. Siihen ramaan. Pohjois-Suomen metsät siitä hyötynee. Etelän palstoilla mullakin on jo nyt ollut kaikenmaailman tuhoja.

Onneksi nämä exelimiehet ei ole vielä tajunneet mitä tarkoittaa sijoitetun pääoman korko. Palstojen hinnat on pysyneet kohtuullisina pohjoisempana.

Lannoitus ei heikennä puun laatua. Boorilannoituksella nimenomaan ehkäistään niitä pahimpia laatuvikoja. Typpilannoitusta tehdään aikaisintaan ensiharvennuksen jälkeen. Ei tämä ole mitään mystiikkaa, esimerkiksi mt muuttuu omt:ksi. Oletko saanut omt:llä kasvaneista tukeista huonompaa hintaa kuin mt:llä kasvaneista? Minä olen sanut parempaa kun omt:llä tukki on järeämpää ja joskus olen saanut lisähintaa järeistä sorvipölleistä. No entäs männiköt sitten? Niitä lannoitetaan aikaisintaan ensi harvennuksen jälkeen (yleensä myöhemmin). Silloin lannoitus lisää oksattoman tyvitukin määrää ja terveoksaisen latavtukin määrää. Runkomuoto paranee (tosin vain vähän). Viilutyvet ovat erikseen, mutta niillä ei käytännössä kauppaa käydä.

Kerro mistä muualta saa jokseenkin turvallisesti 15% vuotuisen tuoton kuuden vuoden jaksolle? Olen erittäin kiinnostunut.

Kertopuun valmistajien käyttämistä puutavaraa koskevista kriteereistä on tärkein tiheys. toiseksi tärkein on taivutuslujuus ja kolmas on kimmoisuus.

Noista kaikista roikkuu melko pitkästi se, luokitellaanko tavara lujuusluokituksessa kelvolliseksi. Kaikkein tiheintä on havupuu silloin, kun sen luston vahvuus on n. 1,5 mm. Sekin voidaan mitata koneellisesti, eli puutavara punnitaan.

Liimapalkkeja tehtäessä voidaan toki lisätä palkkiin läjättävien lautojen määrää, mutta lopullisen sanan sanoo taivutuslujuuden mittaus.

Lujaa puutavaraa saadaan yleensä vain tyvipöllistä, lujuus heikkenee latvaa kohti.

Lujuuslajittelun läpäisseessä sahatavarassa on lajittelijan leima jokaisessa kappaleessa.

Oksat eivät heikennä liimapalkkivärkin laatua, jos ne ovat hyväksyttyjä kokonsa, mallinsa ja sijaintinsa puolesta.