Puuki, voitko kertoa perustuuko väitteesi ” Hakkuutähde vaikuttaa siis lannoitusvaikutuksensa lisäksi pieneliötoiminnan vilkastumisen avulla ravinteiden käyttökelpoisuuteen” vain maalais/kaupunkilaisjärkeesi vai ihan oikeaan tutkimustulokseen?

Aika vähän enää tehdään kokopuukorjuuta niin että oksat, neulaset ja lehdetkin korjataan kuviolta pois. Tällaisilla kohteilla ongelmat ovat hoitamattomuuden takia niin isoja, että mahdollinen ravinnehävikki ei siinä paljoa paina. Jos korjataan karsittua rankaa, niin ravinteita ei kuviolta juurikaan pois kulkeudu. Sitkeässä istuu sekin usko, että taimikonhoito on lannoitusta sillä perusteella että lehdet ja rangat jää kuviolle. No ei ole. Jos kantaa naapurikuvion risut toiselle kuviolle, niin se varmaan teoriassa on lannoittamista. Mitähän sitä vaikkapa hehtaarin taimikonharvennuksen maahan kaadetun puun ravinnemäärät ovat? Veikkaan että tärkeintä ravinnetta eli typpeä kertyy jopa 1-2kg/ha ja booria muutama gramma.

Lannoitusmääristä vielä sen verran, että asiaa on ihan tutkittukin ja vieläpä tarkkaan. Typpilannoituksessa jokainen typpikilo lisää N 100kg/ha tason päälle tuo suunnilleen saman suuruisen kasvunlisäyksen. Maalevityksessä lannoittamalla tuotetun puun yksikkökustannus laskee kun nostaa N 200kg/ha tasolle. Tämä sillä edellytyksellä, että levitys hoituu samalla €/ha taksalla ja mahdollinen metsäpalveluorganisaation palkkio on myös €/ha kiinteä. Tämän takia tavoittelen aina tuota N 200kg/ha määrää. Kokemusta on siitä, että jos määrästä tinkii niin se jää vain harmittamaan

Sadeveden mukana tulee vuosittain jonkun verran typpilaskeumaa, etelässä ehkä luokkaa 3-4 kg ja pohjoisessa 1-2 kg hehtaarille vuodessa. (Luvut korjattu 11.10.) Luulisin, että taimikonhoidosta tai harvennushakkuista kertyvä pieni määrä hajoavaa puuta ei aiheuta typen puutetta kasvaville puille, semminkin kun niissä on typpipitoiset osat eli kuori ja lehdet mukana. Sen sijaan kantoihin voi avohakkuun jälkeen sitoutua paljonkin typpeä, mutta se ei haittaa, kun taimet ovat silloin pieniä ja niiden typen tarve vähäinen.

Vaikka kokopuukorjuun aineuttama ravinnehävikki saataisiin korvattua lannoittamalla, tuhka olisi varmin, koska siinä on mukana kaikki puun sisältämät kivennäiset. Puun korjuu vähentää aina myös karikkeen määrää, ja sitä tarvitaan maan kasvukunnon yllläpitämiseen (aivan samoin kuin peltomaassakin pitää olla tarpeeksi orgaanista ainetta sitomassa ravinteita ja ravinnoksi pieneliöille).

Asiaa on tutkittu .Esim.v.2009 Metlan tutkimus typen määristä harvennusten jälkeen selventää asiaa hyvin. Lisätutkimustarvettakin on ilmennyt, koska  Suomessa ei oltu tutkittu pidempiaikaisia vaikutuksia . Mutta myös yli 10 vuoden jälkeen tapahtuvat muutokset kasvussa oli jo silloin tiedossa. Ne joista kerroinkin.

Ko. tutkimus koskee ensiharvennusmetsiä. Tulokset on osin sovellettavissa energiapuun hakkuisiin harvennuksille. Taimikonhoidot on asia erikseen.

Melko yleisesti tunnettu tosiasia on hakkuutähteiden vaikutus maaperän mikrobitoiminnan vilkastumiseen ja ravinnekierron parantuminen.

Mihinkäs perustuu omat päätelmäsi, että perustaisin käsitykseni  jhnkin”sitkeään uskomukseen”. Sen kuvanhan kirjoituksestasi saa. Kehotan ottamaan asioista selvää ennen kuin tekee liian varmoja johtopäätöksiä. Metsän maaperäbiologiassakin on monia tekijöitä, joita ei pysty selvittämään ihan noin vain mutu:lla.

Tässä vähän lisää ravinteiden jakaumasta….vaikka tämä lähtee taas karkuun otsikon aiheesta:

http://www.metla.fi/mu/mt_paiva/pekka_tamminen.pdf

”Nykytiedon mukaan yksi..kerta vaikuttaa hyvin vähän…” Tammisen kalvosarja on vuodelta 2001.

Ja kannattaa lukea tuonkin linkin muutkin kohdat.

Esim. Pienikin typen väheneminen voi vähentää kasvua kohteella jossa on puute typestä.”

Keskimäärin kasvutappio 1.harv.kohteella josta kerätään hakkuutähteet on vt-männikössä 7 % / 10 ensimm. vuotta. Kuusikoissa 12 kiintoa/ha/10 ensimm. vuotta harvennuksesta.