Kyllä näkee, että valiokunnassa on todellista asiantuntijuutta, kun 0,4 metrin pituusraja nostetaan 0,5 metriin. Olisihan mahdollista ollut ehdottaaa vaikka 0,6 metriä tai vain 0,3 metriä, mutta todellinen asiantuntija ymmärtää, ettei se voi olla mikään muu kuin 0,5 metriä eikä yhtään enemmän tai vähemmän. Laitetaan nyt noiden asiantuntijoiden nimetkin tähän näkyviin:
pj. Jari Leppä /kesk
vpj. Lauri Heikkilä /ps
jäs. Thomas Blomqvist /r
Markku Eestilä /kok
Satu Haapanen /vihr
Lasse Hautala /kesk
Reijo Hongisto /ps
Anne Kalmari /kesk
Timo V. Korhonen /kesk
Pirkko Mattila /ps
Jari Myllykoski /vas (osittain)
Kari Rajamäki /sd
Janne Sankelo /kok
Arto Satonen /kok
Katja Taimela /sd
Tytti Tuppurainen /sd
vjäs. Eero Suutari /kok

Kiinnostavaa on se, kuinka uudistamisvelvollisuudesta vapauttava kasvatuskelpoinen taimikko lopulta määritellään. Jos havupuut kasvavat yli 0,5 metrisiksi, mutta lehtipuut ovat edellä, poistuuko uudistamisvelvoite vasta raivauksen myötä eli rästikohteissa pahimmillaan kenties vasta energiakorjuun yhteydessä? Näin pitkistä ajanjaksoista puhuttaessa näyttöä taimikon aiemmasta kehityksestä on mahdotonta löytää, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tärkein asia tässä kokonaisuudessa. Toisaalta 0,5 metrinen taimikko, jossa lehtipuut ovat havupuiden tasalla, ehtii kehittyä selkeästi etukasvuiseksi, joten laki ei takaa hyvää hoitoa. Mantran hokeminen saa kuitenkin uutta selkänojaa laista.

Nopeasti silmäiltynä ainakain Gla kirjoittaa tuolla ”hyvästä hoidosta” lakiin kirjoitettuna. Hyvä, sihen ”hyvään hoitoon” varmaan suurin osa tämän palstan lukijoista kiinnittää huomiota. Omaan taloudellisen etunsa takia.

Laki on kuitenkin se yhteiskunnan ohjauskeino ja näkökulma asiaan.

Onko yhteiskunnan kannalta perusteltua määritellä lakiin noita vakiintuneita taimikoita ym. tilanteesa, jossa pari vuosikymmentä taaksepäin ja muutama vuosikymmen eteenpäin (ajat stetsonista) on tilanne, missä vuotuinen kasvu ohittaa kaksinkertaisesti (kerroin stetsonista pyöristettynä) vuotuisen käytön?

Ne huonosti hoidetut ja hoitamattomatkin kasvaa kuitenkin jotain ja jonkin verran tulevina vuosikymmeninä. Luonto harventaa niitäkin rääseikköjä pikkuhiljaa.

Onko enää pitkään aikaan yhteiskunnan (lainsaatäjän) huoli puun riittävyydestä ollut perusteltua?

Edit: yksi ollut pois

Jep jep! Niinhän sitä sanotaan, että Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Toki näinhän se asia on.
Mutta kuinka suuri osa tästä tilavuuskasvusta tapahtuu hoitamattomissa rääseiköissä? Riukuuntuneissa risukoissa, joissa ei juuri ole toiveita laadukkaasta sahapuusta.

?????

Metsälaissa puhutaan niin taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä, mikä antaa hyvän pohjan arvioida metsien käytön edellytyksiä.

Kyse ei siis ole pelkästään huoli puun kuutiomääräisestä riittävyydestä. Kyseessä on paljon laajempi kokonaisuus. Moni asia tähtää siihen, että kotimaisen puun käyttö olisi kilpailukykyistä. Meillä yritetään kehittää puun tuotantoa monin tavoin, kuten tilarakennetta parantamalla. Lisäksi puun tuotanto on ylisukupolvista toimintaa, joten nyt aiheutetun vahingon korjaaminen kestää helposti kymmeniä vuosia. Vrt. harsintajätemetsien kunnostus. Puu on suomalaisten tärkein raaka-aine, koska se on uudistuvaa. Jokaisen luku- ja kirjoitustaidon omaavan pitäisi ymmärtää, että vain uudistuvan materiaalin käyttö voi olla kestävällä pohjalla.

Me toimimme Suomessa yhteisönä, sooloilemalla emme pärjää. Siksi myös yhteiskunnan intresseihin kuuluu huoli metsien kunnosta. Kannattamattomiin investointeihin ei lain pidä pakottaa, eikä uusi laki näin teekään.