Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

Laho-ongelma ei tulevaisuudessa varmaankaan pienene. Toki positiivisiakin asioita on tapahtunut, esimerkiksi vinssiä ei korjuussa enää juurikaan käytetä ja kantokäsittely pääsääntöisesti tehdään kesä-aikaisissa hakkuissa. Hoidettujen viljelykuusikoiden kehitys on myös todella nopeaa ja ainakaan itse en tee kuin yhden harvennuksen kiertoajan aikana. Oman kokemukseni mukaan 60- ja 70-luvuilla vinssijuontona korjatut kohteet ovat kaikkein surkeimmassa kunnossa ja toki myös kesä-aikaan harvennetut kohteet kalustolla ”Lokomo+sirkkelipyörät” ovat usein todella lahoja. Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.

No nyt sieltä alkoi asiantuntijan juttua tulla Peteltä.
Juuri noin olen myös mieltänyt asian. Alikasvoskuusikosta on omassanikin kyse ja juuri tuo pistemäinen pienialainen lahopesäke enempi kuin tuttua. Vain leppien lähellä oli terveempää.

Avasin aiheesta juuri uuden keskustelun metsänhoidon puolella.

Siinä voisi karkeasti sanoa olevan kysymys kestämättömästä ja kestävästä metsätalouden harjoittamisesta. Suomen kieli antaa mahdollisuuden peitellä asioita joita ei haluta sanoa suoraan..