Keskustelut Metsänomistus Metsälakikritiikkiä

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 97)
  • Metsälakikritiikkiä

    Tässä voidaan jatkaa keskustelua metsälain ja metsätuholain uudistuksista.

    Mitä mieltä olette mmm.fi palvelussa metsälain arvioinnissa esille tuoduista kritiikeistä tai lakiehdotuksen lopussa olevista eriävistä mielipiteistä, ja muita kommentteja.

    Lakiehdotus löytyy oikeasta reunasta kohdasta ”Työryhmämuistio 17.8.2012”. Linkki alla.

  • Timppa

    Lakiehdotus tuntuu aika tulkinnanvaraiselta, kun tiedetään metsien moninaisuus. Jos lakia on tarkoitus valvokin, niin millainen armeija erlaisia viskaaleja hommaan tarvitaan. Kaiketi jossain sekin on selvitetty ja joku saattaa tietää missä.

    Sauli Valkonen

    Valvonta-asia tuli selväksi jo metsälakityöryhmässä. Spekuloitiin samaa eli valvonnan vaikeutta ja lisäresursseja. Puheenjohtaja sanoi, että ei valvontaa lisätä vaan vähennetään. Liian kallista valtiolle.

    Pete

    A.Jalkanen on usein ollut huolissaan juurikäävän ja tyvitervaksen saastuttamista alueista ja ehdottanut niille lehtipuukiertoa lääkkeeksi ja ymmärtääkseni hänen mielestään mikä tahansa luontainen lehtipuu tulisi olla ”hyväksytty” seuraavaksi puusukupolveksi. Eli siis jos saastunta on, niin silloin seuraavaa puulajia ei tulisi lainkaan rajata?

    On syytäkin olla huolissaan tyvitervaksen ja juurikäävän lisääntymisestä. Pari kysymystä kuitenkin herää. Kuka ja miten saastunta määriteltäisiin? Olisiko päätehakkuun lahoprosentti riittävä indikaattori? Kuka määrittelee minkä sienen lahottamia puut ovat? Onko tiedossa tutkimustuksia jotka selvästi osoittavat, että esim. että jos päätehakkuun tukkikertymästi tietty prosentti on lahoa, niin kuusta tai mäntyä ei kannata käyttää uudistmisessa? Ei ole osunut minun kohdalle, mutta onko joku palstalla viisaampi?
    Jos kannot on nostettu, niin olisiko puulajivalinta edelleen täysin vapaa jos em. lahoprosentti kertyy päätehakkuussa?

    Entäpä sitten jatkuva kasvatus, pitäisikö sinne asettaa uudistamisvelvoite jos isoimpien havupuiden poimintahakkuussa tietty prosentti on lahoa?

    ostaamyy

    Kuka ja miten saastunta määriteltäisiin? Olisiko päätehakkuun lahoprosentti riittävä indikaattori? Kuka määrittelee minkä sienen lahottamia puut ovat?

    Metsänomistaja ITSE päättää mitä tehdään.

    A.Jalkanen

    Pitäisikö tuota armonaikaa antaa lisää metodin, puulajin vai kasvupaikan mukaan? Eli esimerkiksi männyn uudistamiseen luontaisella ja kylvöllä, vai lisää aikaa heikommille kasvupaikoille?

    Kuusen suojuspuuhakkuu ei kuulune enää kenenkään repertuaariin vai tekeekö sitä vielä joku?

    Pete

    Minun mielestäni lehtipuuvaihe ei ole cit-vt pohjilla koskaan perusteltu ratkaisu. Pahimmilla tyvitervasalueilla lähinnä Saimaan itä- ja eteläpuolella tekisin itse kyllä kontojen noston ja poiskuljetuksen. Voipi hyvin olla, että nykyisin ne saa jo myytyäkin tai ainakaan laskua ei tule? Nostotekniikka kehittyy kuitenkin koko ajan.

    Sähköpaimen nyt vaan ei ole realistinen ratkaisu kuin aivan erityisissä poikkeustapauksissa. Minkäänlaista tutkimustietoa ei myöskään ole sen toimivuudesta huollettunakaan. Täytyy muistaa, että lanka täytyy pitää kerta kaikkiaan puhtaana kaikesta kosketuksesta. Yksikin langalle kaatunut heinä purkaa akun nopeasti. Ja verkkovirtaa on harvan taimikon laidalle saatavissa. Sähköpaimen vaatii siis jatkuvaa huoltamista ja kohentelua. Käytännössä aidan alustan joutuu ruiskuttamaan glyfosaatilla jotta esimerkiksi kastikkaa ei tarvitse niittää jatkuvasti. Akkujen vaihtaminen ja raahaminen kuvion laitaan on myös aikamoinen tehtävä. Ainakaan omilla palstoillani joka kuvion reunaan ei mene tietä. Vielä kun muistaa, että koivu on altis syönnille talvellakin, niin varmaan alkaa ymmärtämään tämän paimenpoikametodin mahdottomuuden. Aika harvalla on niin paljon aikaa kuin Jeesmiehellä tähän puuhaan.

    A.Jalkanen

    Eräs yksityiskohta jota ei ole tässä ketjussa vielä käsitelty, on metsätuholain uudistuksessa alennettavaksi kaavailtu vioittuneen puuston poistokynnys. Vioittunutta puustoa tulee metsään enemmälti yleensä tuuli- tai lumituhon tai hyönteistuhon seurauksena. Esityksessä oleva 10 m3 metsikköä kohti on melko alhainen määrä, jolloin poistokynnys tulisi ylittymään usein. Lisäksi metsiköiden koko vaihtelee, ja 10 mottia puolen hehtaarin kuviolla on aivan eri asia kuin 5 hehtaarin kuviolla. Tutkijoiden mukaan yksittäiset puut hajallaan metsässä eivät yleensä muodosta suurta riskiä, joten niiden keräilyn hinta verrattuna saavutettavaan tuhoriskin pienenemiseen muodostuu varsin korkeaksi.

    Metsälain pienialaisten erityiskohteiden laadussa olisi tutkijoiden mukaan parantamisen varaa. Laatu ja merkitys monimuotoisuudelle paranisivat olennaisesti, jos ne jätettäisiin kokonaan hakkuiden ulkopuolelle, ja annettaisiin myös vioittuneiden puiden pääsääntöisesti jäädä niihin muodostamaan lahopuuta. Määritelmän mukaan pienialaisesta kohteesta ei voi koitua isoa tuhoriskiä.

    A.Jalkanen

    Valmista sapluunaa juurikäävän torjuntaan on vaikea antaa tilanteiden moninaisuuden vuoksi. Jos kyseessä on melko selvä tapaus, eli saastunnan merkit ennen hakkuuta sekä lahoisuus kaadetuissa puissa viittaavat kuusenjuurikääpään tai männynjuurikääpään, voi lehtipuuvaihe olla perusteltu ja sen voi esittää perusteluksi metsänkäyttöilmoitukseen.

    Jos tulevaan metsälakiin jäävät puolen hehtaarin aukot uudistamisvelvoitteen ulkopuolelle, selviää pienestä kohteesta niilläkin. Eli poistetaan kannot jos mahdollista ja odotetaan siemensyntyistä lehtipuustoa. Istuttamalla saa isommankin kohteen lehtipuulle, mutta silloin voi olla korkean hirvitiheyden alueilla suositeltavaa asentaa sähköpaimen.

    Pete tuossa jäljempänä kirjoittaa aivan oikein että karuimmilla kasvupaikoilla kantojen nosto voi yksinään olla perusteltu toimi. Myöskin allekirjoitan sähköpaimenen työläyden. Parempi olisi jos juurikääpäalueilla ja muuallakin otettaisiin metsänuudistamisen vaikeudet vakavasti ja alennettaisiin hirvikanta tasolle max 1/1000 ha.

    Pete

    Itse olen päässyt viime vuosina tutustumaan kirjanpainajaan liiankin hyvin. 10m3/ha järeää kuusta on mielestäni liikaa jo sekin. Jos perään osuu kuiva ja kuuma kesä, niin ”epidemian” puhkeaminen pystypuustoon on aivan konkreettinen uhka. Seurauksena isommassa mitassa on se, että vanhoja kuusikoita hakataan ”torjuntahakkuina”. Siinä kaatuu monta sellaistakin kuusikkoa joita metsänomistaja ei muuten ainakaan elinaikanaan olisi hakannut. Seurauksena ei siis ole ainakaan luontojärjestöjen suosimien varttuneiden metsien määrän lisääntyminen. Päinvastoin. On siis monimuotoisuudenkin etu, että varsinkin kuusikoiden osalta korjuuvelvoitteen raja asetetaan alas. Nimittäin kun torjuntahakkuisiin lähdetään, niin hyvin helposti siinä menee sitten useita hehtaareita kerralla. Vanhan kuusikon rajaaminen pieneksi kuvioksi on vaikeaa ja eihän se ole perusteltuakaan. Tälläpäin isoimmat tällaiset aukot ovat olleet yli 20ha…

    Männyn osalta riski on pienempi, ytimennävertäjä ai taida juurikaan tappaa puita pystyyn. Sellaista olen kyllä nähnyt kun integraatti unohti 300mottia mäntykuitua tien varteen kesäkuun viime päiville asti. Ytimennävertäjä aiheuttaa merkittävää kasvun alenemaa useiden vuosein ajaksi, eli minä kyllä korjaan männytkin pois aika tarkkaan ja toivon naapurinkin niin tekevän.

    jees h-valta

    En ole tätä ketjua niin kovin seuraillutkaan mutta kun nyt totesin peten täällä aivan omiaan infoavan niin pieni kommentti paimenaidoista. Ei tosiaan tarvitse juosta mitään heiniä alvariinsa myrkyttelemässä tai mekaanisestikkaan. Nauha on hiukan muovi kohollaan olevaa joten vasta kiristyessään antaa tärskyn. Toki puhdas on paremmin näkyvä ja saattaa marginaalinen virrankulutus olla sadesäällä. Mutta itse olen todennut aika normaaliksi parin viikon vaihtovälin suht jossain tällissä olevalla akulla. Hyvällä uudehkolla voi mennä kolmekin viikkoa. Ja aurinkopaneelilla sitten menee vaikka kuukausitolkulla.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 97)