Kysehän on tässä siitä, millaisena kukin näkee tulevaisuuden ja millä aikajänteellä sitä tarkastelee. Yksi uskoo, että tärkeätä on täällä kepu ja mhy, toinen uskoo tärkeätä olevan vuorineuvosten paitojen pesun. Minä uskon, että tärkeätä on löytää kestäviä ratkaisuja nyt käytössä olevien kestämättömien ratkaisujen tilalle. Siinä kuviossa puulla on keskeinen rooli, eikä Antonin määritelmä ole lainkaan liioittelua.

Tarkoitetaanko strategisella voimavaralla tässä yhteydessä sitä, että Suomi on puuvarojensa, puun hinnan, kustannustehokkuutensa, teollisten innovaatioidensa, tai muun sellaisen seikan suhteen saaavuttamassa kilpailuetua suhteessa kilpailijoihin?

Strategia Wikipedian mukaan:
…tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategian päämääränä kilpailumarkkinoilla on saavuttaa kilpailuetua suhteessa kilpailijoihin…

Minulle on uutisista kantautunut tietoja, joiden mukaan metsäteolisuus on viime vuosina investoinut aika paljon ulkomaille, on Perua ja sen sellaista. Suomeen ne investoinnit ovat olleet aika vaatimattomia. Muutama ”Kemijärvi” on jopa laitettu kiinni.

Onko puun hinta Suomessa srategisesti kilpailukykyinen suhteessa muihin maihin?
Onko työn hinta strategisesti sitä?
Onko investointien kannattavuus sitä?
jne.

Voidaan toki haaveilla ennenäkemättömästä vauraudesta puun kasvattamisella ja jalostamisella (kansakuntana), mutta ei aina ihan nini aurinkoiselta näytä. Valitettavasti. Haaveilusa ei sinällään ole mitään vikaa, se vaan on vähän eri asia kuin kylmät faktat.

–