Keskustelut Metsänomistus Metsälakikritiikkiä

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 97)
  • Metsälakikritiikkiä

    Tässä voidaan jatkaa keskustelua metsälain ja metsätuholain uudistuksista.

    Mitä mieltä olette mmm.fi palvelussa metsälain arvioinnissa esille tuoduista kritiikeistä tai lakiehdotuksen lopussa olevista eriävistä mielipiteistä, ja muita kommentteja.

    Lakiehdotus löytyy oikeasta reunasta kohdasta ”Työryhmämuistio 17.8.2012”. Linkki alla.

  • Gla

    Laitoin väärän otsikon alle aloituksen samasta aiheesta:

    ”A. Jalkanen on muutamaan otteeseen viitannut uuteen metsälakiehdotukseen. Lukaisin nopeasti työryhmän (SYKE, Metla ja Tapio) arvioinnin. Vaikutelma jäi positiiviseksi, mutta uudistamiseen liittyvät asiat saattaa yllättää monet. Määritelmiä muutetaan, joten aikoja ei voi suoraan verrata vanhaan lakiin. Tähän saakka on jo kyllästymiseen saakka kerrottu, kuinka valinnanvapaus kasvaa. Käytännössä uudistamisen vaatimukset ainakin etelässä tiukkenee. Lukaiskaa ja palataan sitten asiaan.

    http://www.mmm.fi/fi/index/
    etusivu/tiedotteet/121220_
    metsalaki.html

    Oikealta ”Metsälain muutosehdotusten vaikutusten arviointi”. ”

    Pyysin ylläpitoa poistamaan aloittamani keskustelun, koska tämän otsikon alle se kuuluu.

    A.Jalkanen

    Vielä kertauksen vuoksi omat teesini, etteivät unohdu.

    Parhailla kasvupaikoilla pitää hyväksyä joko sekapuuna tai hyvälaatuisena myös ainoana pihlaja, leppä, haapa, ja tervaleppä ns. kotimaisten jalopuiden (lehmus, saarni, tammi) ja hieskoivun lisäksi. Perustelen sillä että:

    -Uudistamiskustannusten aleneminen jos nämä hyväksytään sekapuuksi tai hyvälaatuisena ainoaksi puulajiksi
    -Sekapuut parantavat tiheyttä lisäämällä pääpuulajin oksikkuuslaadun muodostumista sekä vähentävät hallatuhoja
    -Sekapuut voidaan harvennuksissa poistaa energiaksi
    -Hirvi- tai myyrätuhon jälkeen näistä voidaan vielä saada metsä aikaan
    -Metsän monimuotoisuus lisääntyy ja ravinnetalous paranee
    -Metsäteollisuuden raaka-ainepohja monipuolistuu

    Lainsäätäjillä on ilmeisesti huoli että jos nämä ns. sivupuulajit sallitaan, kaikki alueet uudistetaan niille. Tämä asia voidaan hoitaa määrittelyillä, eli pääpuulajia olisi kuitenkin oltava tietty määrä, paitsi jos kyseessä on rehevä kasvupaikka ja taimet ovat siemensyntyisiä ja hyvälaatuisia.

    kari m

    Asiahan on juuri niin kuin toivoit Anneli. Metsälaissa (asetuksessa) on varsin alhainen runkoluku, jonka verran metsässä täytyy hyväksyttyjen puulajien taimia. Tämän lisäksi metsässä saa olla toinen mokoma tai enemmämnkin mitä tahansa puulajia. Taimikon tultua hyväksytysti perustetuksi voit taimikonhoidossa jatkaa minkä tahansa puulajin kasvatusta – vaikka pihlajaa, jos sielusi sallii poistaa raivaussahalla muut puulajit. Kukaan ei tule taimikonhoitovaiheessa enää taimikkoasi tarkistamaan, vaan vasta ensiharvennuksessa, jolloin katsotaan vain puuston määrää.

    Puhtaan pihlajikon tai harmaalepikon automaattinen salliminen uudistamisen pääpuulajiksi johtaa siihen, ettei ainakaan minun tarvitse Etelä-Savossa tehdä avohakkuun jälkeen mitään. Muutaman vuoden päästä rehevät uudistusalat ovat täynnä pihlajaa, leppää ja hieskoivua. Tätä metsälakityöryhmän (MEMO) vihreimmätkään edustajat eivät halunneet.

    Lakiin on tulossa kaiken lisäksi lausuma, jonka mukaan millä tahansa puulajilla tehtävä uudistaminen voi olla sallittua, jos metsänomistaja perustelee toimintansa. Niin ei muuta kuin metsänkäyttöilmoitukseen uudistettavksi puulajiksi istutettu pihlaja.

    Anton Chigurh

    Mutta jos jättää sen ensiharvennuksenkin väliin ja kasvattaa vain 650 runkoa – sanotaanko vaikka kuusia, jolloin käy kuten on käynyt jyväskylässä, reilusti alle sadassa vuodessa kuusille on kehittynyt 33 neliömetrin kasvuvaippa ja lustokin on vielä 3 millimetriä.

    kylläsetoistakymmentäkuutiotakasvaa

    Muuten: koskaan ei ole todettu yhtään myyräekinokokkitartuntaa metsämarjoista. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

    A.Jalkanen

    Kiitos että muistutit tuosta porsaanreiästä, Kari M. Jos haapa, hybridihaapa ja tervaleppä ovat sallittuja pääpuinakin, kiistakapulaksi jää lähinnä leppä ja pihlaja. Jotenkin en osaa pitää pihlajan istuttamista realistisena, enkä etenkään lepän (olen varmaan niitä harvoja suomalaisia joka on sitä itse istuttanut – projekt Energiskogsodling, Uppsala). Niitä tulisi siis hyödyntää silloin jos niitä luoja suo siemensyntyisenä palstalle tulevan. Ne voitaisiin hyväksyä sekapuuna niin että pääpuu ja sivupuu yhdessä muodostavat hyväksyttävän taimikon. Sivupuulajien kasvatus on circulosus vitiosus: kun ei ole puun tarjontaa, ei voida kehittää tuotteita, kun ei ole takeita puun saannista laajempiin sarjoihin. Hybridihaavan sopimusviljelyllä on päästy pois tästä; pitäisikö samaa harkita näillä?

    Lisäksi muistettakoon puulajin valinnan ongelma tyvilaho- ja tyvitervaskohteilla. Havupuita pitäisi välttää niillä jos mahdollista, minkä lainsäätäjä voisi huomioida.

    Se miksi järeitä pihlajia ja leppiä on niin vähän, johtuu vain siitä että niitä kuritetaan taimikonhoidossa. Hirvi laiduntaa lisäksi tehokkaasti pihlajaa. Vesistöjen rannoilta ja peltojen reunamilta niitä järeitä lehtipuita kyllä löytää, samoin suojelualueilta, kun osaa katsoa.

    kari m

    Olen samaa mieltä Anneli siitä, että siemensyntyisiäkin pihlajia pitää saada kasvattaa sekapuina, mutta en silti laskisi niitä kasvatettavan pääpuulajiin mukaan uudistamisvaiheessa. Syynä on se, että pihlaja-kuusisekametsän jatkokehityksen arviointi on taimikkovaiheessa sen verran epävarmaa. Itselläni on siellä täällä yhden pölkyn sahapihlajia ja saunani katto on paneloitu oman metsän harmaaleppällä. Järeää haapaa on liikaakin.

    Anttonin kommentteja en yksinkertaisena ihmisenä taaskaan ymmärrä. En ole nähnyt Jyväskylän kuusikkoa enkä niinmuodoin ole sanonut mitään sen kasvusta. Jos esittämäsi 1000 kuutiota alle sadassa vuodessa pitää paikkansa (esim. 90 vuotta), on kiertoajan keskituotos ollut 1000 m3/90 v = 11 m3/ha/v. Eli ”kyllä se toistakymmentä kuutiota on kasvanut”. Vuotuinen kasvu on ollut parhaan kasvun vaiheessa, noin 50 vuoden iällä keskituotokseen verrattuna kolminkertainen.

    Anton Chigurh

    Metsätuholaki:
    ylivoimaisesti pahin tuholainen on sorkkaeläinlaiduntaja (yhteensä 100000, joista metsänomistajia 40000), joka kasvattaa vielä 1920-luvulla tuholaiseksi luokiteltua hirveä, jonka pilaamia taimikoita oli viimeisen VMI:n mukaan 1000000 (miljoona) hehtaaria, seitsemän (7) vuoden uudistusalat, huolimatta siitä, että uudistukseen on käytetty hirvelle kelpaamatonta kuusta 66%:lla uudistusalasta.

    Hirvi, joka on suoeläin eikä kuulu lainkaan metsiin, tulee hävittää sukupuuttoon varsinaiselta puuntuotantoalueelta. Tuo tulee kirjata metsätuholakiin.

    A.Jalkanen

    Metsänuudistamiseen jää ongelma-alueeksi tyvilaho ja tyvitervas alueet. Voisiko ajatella että niillä puuston tuottovaatimus olisi alhaisempi, jos osatavoitteena on kasvualustan puhdistaminen taudista? Silloin voisi riittää ilmaiseksi luontaisesti uudistuvat lehtipuut ja lyhyt kiertoaika, jonka jälkeen siirrytään normaaliin uudistamiseen. Maa vain pitäisi muokata hyvin, poistaa kannot ja estää havupuiden ilmestyminen taimikkoon.

    Gla

    Metsäsuunnitelman määritelmä poistuu. Mitä se vaikuttaa käytännössä? Yhtenäistyisikö suunnitelman perusteella määräytyvät kemeran maksuluokat ja vaikuttaisiko suunnitelman olemassa olo tai sen puuttuminen ylipäätään johonkin?

    Gla

    Maan puhdistaminen on kiinnostava ajatus ja ilmeisesti tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi asia ongelmien jatkuvasti laajentuessa. Tarkoittaisiko se sitä, että kyseinen kuvio olisi esim. Metsäkeskuksen papereissa kirjattu määräajaksi erityiskohteeksi ja käsittely olisi päätetty seuraavien vuosikymmenien ajaksi? Jos näin, mitä siitä seuraisi omistajatasolla? Toisaalta, tiedetäänkö juurikäävästä esim. kantojen nostoon liittyen tarpeeksi, jotta asiaa voidaan arvioida 30 vuoden päähän? Ja osataanko tulevaisuutta ennustaa niin hyvin, että noin pitkiä sitoumuksia on perusteltua tehdä.

    Jos nyt kuitenkin hirvikanta saataisiin vaikka puolitettua, olisi edes teoriassa taloudelliset edellytykset puhdistaa maata. Nykytilanteessa ei rajoittava tekijä vain männylle soveltuvia kohteita lukuunottamatta ole laki, vaan hirvet.

    Sallittavien puulajien osalta en jaksa kiinnostua, koska ehdotus on talousmetsäkäytön suhteen vähintään riittävän väljä. Luontoihmisille tämäkään ei riitä, kun pajuakin eriavässä mielipiteessä haikailtiin. Ovat kai ihastuneet Hannu Hyvösen ”täystiheästä kolmimetrisestä” pihjan muodostamasta taimikosta, joka on luonnostaan syntynyt istutuskuusikon päälle. Erikoinen piirre kuitenkin on sallittujen puulajien ja kasvupaikkatyypin riippumattomuus hieskoivu poikkeuksena. Kai siihen jokin syy on, en vain keksi mikä. Jos laki kuitenkin tällaisena tulee voimaan, on syytä seurata tarkasti uudistamistulosten kehittymistä. Meidän ei nyt pidä pusikoittaa lastemme metsiä toisarvoisilla puulajeilla. Niitä ei kukaan taloudellisesta toiminnasta kiinnostunut tule perkaamaan, ellei keksitä tarkoitukseen soveltuvaa puimuria motokuskeja ilahduttamaan.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 97)